perjantai 9. maaliskuuta 2012

Se "oikea"



Tiistaina 28.2., yhtä yötä ennen karkauspäivää, lähdimme lähestymään Awasaa. (Virallinen kirjoitusasu vaihteli Awasan ja Hawassan välillä; en oikein päässyt perille siitä, kumpi oli se ”oikea” tapa ilmaista asia.)

Olimme varautuneet pitkään automatkaan, samoin kuin siihen että korkeuserojen aiheuttama paineen vaihtelu saattaisi aiheuttaa päänsärkyä ja korvakipua. Olimme siis osanneet varautua ottamalla mukaan musiikkia ja etsimällä hyvää nukkuma-asentoa.

Matka sujui oikein leppoisasti. Vaikka meitä oli varoiteltu teiden huonosta kunnosta, tiet Awasasta Addisiin olivat oikein miellyttävät (ainakin jos vertaa etelämmässä oleviin hiekkakuoppateihin). Maisemien katselu vei suurimman osan alkumatkasta. Monen mielestä maaseudulla näkemämme Afrikka oli sitä ”oikeaa” Afrikkaa – eli siis sitä Afrikkaa, josta monella oli ollut käsitys jo etukäteen, sitä stereotyyppistä Afrikkaa.

Ja sitähän se oli. Savannia, ruohoa, akaasiapuita ja apinoita. Kyliä ja paahdetta, jota on vaikea selittää suomalaiselle, sillä Suomessa aurinko ei ole yhtä polttavan kuuma. Ihmisten vaatteet muttuivat riekaleisemmiksi ja likaisemmiksi ja puhdas vesi oli kortilla.

Eläimiä – lehmiä, aaseja, vuohia ja lampaita – näkyi suurina laumoina, jotka useinkin saattoivat tukkia tien. Taitavat kuskimme Elias ja Tamrat luovivat auton torven ja sulavien manöövereiden avulla eläinten joukossa sujuvasti, kuten heiltä saattoi odottaakin! Meille ostettiin matkan aikana myös mansikoita (joita Suomessa saadaan vielä odotella varmaan useiden kuukausien ajan).

Unelmien täyttymys olivat kamelit. Pysähdyimme kamelifarmille ja riemastuimme ajatuksesta, että pääsisimme näkemään oikeita kameleita kosketusetäisyydeltä.

Meidät kuitenkin talutettiin erään valkoisen, suitsitun kamelin luo. Pääsimme ratsastamaan pienen kierroksen erämaan laivalla (jonka nimi on harvinaisen osuva, ainakin keinuvuudesta päätellen). Loppupäätelmänä osaan sanoa että kamelilla on karheaa karvaa kyttyränsä päällä, ja toivon joskus pääseväni Egyptiin oikealle, pidemmälle kamelikierrokselle. Leppoisia kavereita, vaikka tuntuikin siltä että ne virnistelivät meille.

Autossa nukkumisesta voin todeta sen verran, että etenkin kuoppaisilla teillä se on kyky, joka kehittyy. Vasta satojen kilometrien jälkeen ja istumapaikkojen vakiinnuttua kehitin itselleni hyvän nukkuma-asennon, jota pienimmät kuopat tai vaeltavat eläinlaumat eivät haitanneet.

Illalla saavuimme Awasaan, luo suomalaisen Terhikin, joka on asunut Etiopiassa pari vuosikymmentä. Me tytöt yövyimme ”tyttöjen talossa”, joka oli viiden asuttava talo vähän matkan päässä varsinaisesta talosta. Majoituksesta ei ollut valittamista (ainoa paikka etelämpänä, jossa hyttysverkot olivat ehjiä) ja parempaa ruokaa emme ole saaneet missään muualla. Oli viihtyisää vaellella upeassa puutarhassa suomalaistyylisen talon ulkopuolella.

En ole koskaan nähnyt valtavamman kokoisia haikaroita. Ja koska joki oli aivan tyttöjen talon vieressä, ääni oli sen mukainen. Meteli yleisesti ottaen oli suurempi kuin Addisissa: kaskaat ja heinäsirkat sirittivät niin kovalla äänellä, että seisoessani ulkona puun alla jouduin peittämään korvani, sillä melu kävi tärykalvoihin. Ilmeisesti ötökätkin ottavat täällä mallia leijonilta.

Leijonia ja kameleita ei Etiopiassa muuten luontaisina ole. Kameleita tänne on tuotu käsittääkseni muualta, ja leijonia näkee vain eläintarhassa (joka on katastrofi eläinten ystävälle). Apinoita täällä on omasta takaa, ja apinatarinoita pääsette kuulemaan pian – dramaattisia käänteitä ja vaarallisia tilanteita! Pikkupoika Joonatan opetti meille sen "oikean" tavan syöttää apinoita: kuulemma yksi pala kerrallaan.

 Sittenpä syömään. Viimeisiä päiviä viedään; kohtahan tässä voi laskea jo tuntejakin siihen, että olemme Suomessa!

Kisses&hugs,

Serafima

SUNNUNTAI 4.3.

Myöpäs käytiin JINKASSA! Monen tunnin ajotunnin takaa saavuimme lopulta perille pieneen kyläntapaiseen (verraten esim. Addis Ababaan). Meillä oli kuitenkin Jinkassa ohjelmaa, eli mentiin vierailemaan erään MURSI-heimon luokse! Matka Jinkasta mursien maailmaan kesti autoillessa parikin tuntia. Matkallamme näimme paljon apinoita sun muita elikoita.

Mursit olivat osalle pettymys, mutta toisaalta päädyttiin johtopäätökseen, että hyvä kokemus. Koska menimme sinne turisteina, meidät otettiin vastaan turisteina - eli ei nähty mursien oikeaa elämää ja olemusta, heidän arkipäiväänsä.

Mietittiin kuitenkin, että mieluummin kävi näkemässä mursit kuin jätti heidät näkemättä :)

SUNNUNTAI 4.3. & TIISTAI 6.3.

Eli kirjoitus Arba Minch:in ajalta - oltiin kahtena päivänä, Jinka-päivän molemmin puolin.

Ensimmäisenä päivänä menimme Jussin suosittelemaan paikkaan yöksi. Paikka sijaitsi vuorella, josta oli upeat näkymät. Majoittauduimme PUUMAJOIHIN! Ne olivat hienoja ja ihmeen hyvät nukkumiseen. Jakauduimme neljän hengen porukoihin koisimaan kukin oman porukkansa majaan.

Saimme illalla kokea pienen ukkoskuuron sateella höystettynä. Ensimmäistä kertaa meiän aikana täällä Etiopiassa! Salamat, joita näimme, olivat hienoja ja valaisivat tosi siististi taivaanrannan!

Hyvin nukutun yön ja aamuisen palan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti JINKAA. Siitä kirjoittaa Henna - joskus, kunhan ehtii.

Palattuamme Jinkasta etsimme vähän aikaa toista hotellia. Ensimmäinen vaihtoehto oli puolillaan, joten emme olisi kaikki mahtuneet sinne. Kukaan ei suostunut nukkumaan ulkona. Toinen vaihtoehto tuotti hyvän tuloksen ja siellä hotellilla toimi vesi - muuten olemme pesseet hiukset hiekalla. Siis tämän ajomatkan aikana, Awasassa ja Addisissa oli kuitenkin tarjolla kylmää vettä.

Jälleen nukutun yön jälkeen koitti aamu, jolloin lähdimme veneajelulle. Näimme hyppiviä hippoja ja "täytettyjä" krokotiileja. Osa näytti elävän, mutta loput pitivät vain suutaan auki aurinkoa kohti.

Molempina Arba Minch -päivinä kävimme syömässä yllättävän hienossa ravintolassa, Arba Minch Touris Hotel:ssa. Paikka oli hyvä, ruoka parempaa :)

- LAURIIII

Perjantai 2.3

Perjantai – Friday 2.3.2012

Heräsimme aamulla ja menimme aamiaiselle Terhikin luokse. Aamupalan nautimme Terhikin upeassa puutarhassa kuunnellen lintujen lauluja. Tuoreita hedelmiä, ruismaista leipää, puuroa ja kahvia. NAM!
Puutarha oli täynnä erilaisia kasveja, kukkaloisto oli mahtava ja paljon erivärisiä lintuja.

Syötyämme aamiaisen lähdimme ajelemaan kohti Wondo Gennetiä, paikallista ”maauimalaa”. Ajomatka sinne kesti noin puoli tuntia, ja matkalla pääsimme ihailemaan Hawasan ihanista maisemista, sekä pikkukylien ihanasta maalaistunnelmasta.
Uima-altaat sijaitsivat aika syrjässä, pientä ja kuoppaista tietä matkattiin mukava tovi. Altaat olivat keskellä ihanaa puutarhaa, missä oli paljon kauniita kukkia ja pieni vesiputous.

Uima-altaiden vesi tulee rikkipitoisista kuumista lähteistä, joten vesi oli mukavan lämmintä, mikä oli ihan mukavaa, mutta kuumuuden keskellä olisi ollut mukava pulahtaa vähän viileämpään veteen, varsinkin kun suihkuista tuli myös tuota samaa vettä, joka tuntui vielä kuumemmalta. Jännittävä kokemus sinänsä. Altailla oli ihana rentoutua ja nauttia auringosta ja vedessä uiskentelusta. Mukana olivat myös emäntämme Terhikki ja hänen hurmaava poikansa Joonatan. Osa porukasta kävi myös hieronnassa, mikä oli myös kuulemma hyvä kokemus.

Uinnin jälkeen menimme syömään, ja sieltä pienelle kieroajelulle. Ajoimme pienien kylien lävitse, ja edelleen oli hienoa nähdä etiopialaisten oikeaa elämää. Maisemat maaseudulla ovat olleet mahtavat, jotain niin erilaista, mitä ensimmäisten viikkojen aikana näimme Addisissa. Meistä kaikista oli hienoa nähdä tämäkin puoli Etiopiaa.

Terhikin opastuksella lähdimme katsomaan turisteilta suojattuja kuumia lähteitä, mitä itse en ollut ikinä päässyt näkemään. Lähteet kuplivat ja pulppusivat kuumaa vettä, mitä paikalliset joivat, ajatellen sen parantavan ja tekevän ihmeitä.

Illasta ajelimme takaisin Terhikin luokse ja nautimme iltaruuan ja kävimme unille.

Friday started with a good breakfast in Terhikki’s house. Fresh fruits, bread, porridge and coffee. Her garden is beautiful, full of different plants and flowers and lots of birds.

After breakfast we went to Wondo Gennet, a place where we could swim. The place was really beautiful and it was nice to swim, enjoy of the sun and just relax. Terhikki and her son, Joonatan were also with us.

Then we went to eat and to see some countryside that tourists don’t know. It was nice to see the real Ethiopian life in small villages.
We went to see hot springs. They were boiling and bubbling. They were great. Local people drink that water because they think it has a healing power.

In the evening we went back to Terhikki where we ate dinner and went to sleep.

- Annemari

Keskiviikko 29.2.

Hawasa, Locken koulu. 29.2.2012

Toiseksi viimeinen työpaja päivä Locken koululla. Aamulla lähdimme koululle jo hyvissä ajoin, onneksi ajomatka oli vain 20 minuuttia, niin ehdimme hyvin koululle puoli yhdeksäksi, kun lapsilla alkoi koulu. Aloitimme työntouhun välittömästi, koska paikka oli tuttu, ja luokkatilat jo tiedossa. Minä ja Annemari aloitimme pajamme hauskalla KANI-KANI-KANI-leikillä, joka on kyllä saanut suosiota jokaisessa vierailemassamme koulussa. Esittelykierroksen jälkeen vuorossa oli sitten jo opetustuokio.

Pajamme idea on oppia musiikin avulla ja pääpainona meillä on ollut englannin kielen oppiminen, joten aloitimme aakkoslaululla. Aakkoset käytiin läpi toistamalla kirjain ja kirjaa kuvaava sana; ”A as an apple, B as a ball..” jonka jälkeen opetimme lapsille aakkoslaulun, jossa oppivat sanojen lisäksi jotain infoa.. ”K as a Kangaroo” ”Kangaroo`s lives in Australia..”

Opettajillekin annoimme tietoa, mikä oli omalla tavallaan outoa, mutta mistä tuli kuitenkin hyvä mieli molemmille osapuolille.

Locken koululla saimme ihanan vastaanoton, kun jokainen luokka esitti meille lauluja, osa englanniksi ja osa amharan kielellä. Kun lähdimme koululta pois, kuului kaikuna huuto; ”KANI KANI KANI” ja Jenuuu, Jenuuu.. Jenny-nimi kun ei oikein amharaksi taitu.

Illalla osa porukasta lähti pienelle ajomatkalle läheiselle vuorelle, josta näimme koko Hawasan kaupungin. Lämmin tuuli hyväili kasvojamme ja saimme seuraakin.. Kohta alkoi kuulua jo tutuksi tullut ”Forengi”, joka tarkoittaa ulkomaalaista. Meidät oli pian saartanut pienet lapset risaisine vaatteineen ja paljaine jalkoineen. On sydäntä särkevää nähdä köyhyyttä, mutta myös lämmittää nähdä hymy lasten kasvoilla, miten he ilahtuivat meidät nähdessään ja kun pääsivät koskettamaan kalpeaa ihoamme.


Workshop day in Locke´s school started at 8:30 am. We started straight away, because we knew the place and classrooms where to start. Our main topic in our workshop is to teach and learn trough music. We have been teaching children English grammar and alphabet with pictures and some information. Also we have some games in Finnish such as “KANI KANI KANI” and singing.

In the evening some of our group´s members went to a small car trip to a mountain nearby. There we saw the whole city of Hawasa. Also we had some company; small children came towards us yelling: “Forengi, forengi” that means foreigner. They were so dirty and poor looking that it felt bad. But also it was very humble to see their smile when they saw us and had a change to touch our pail skin.

- Jenny

kirjoitus MAANANDAYsta, 27.2.2012

So it was the last day when we kept our workshops in Addis Ababa - but at first in the morning we visited in EYA and wrote our blog. I couldn't write my blog text - so I had time to write e-mail to my family etc.

When we were in the school and kept our workshops it didn't feel like last time in Addis schools. It was like other days here, wery ordinary - because children were very nice and happy again about workshops.

* * *

Elikkäs viimeisiä päiviä Addisissa. Aamu meni päivitellessä blogia EYA:lla - itse en voinut vielä kirjoittaa, koska enhän vielä tiennyt loppupäivästä mitään. Joten nyt tulee tämäkin teksti :)

Kun muut olivat päivitelleet tekstinsä tänne etiopiatiimin nettimaailmaan, menimme syömään PASTAA. Tai minä ainakin söin, en muista muiden ruoista. Hyvää oli.

RUOAN JÄLKEEN OLI VIIMEINEN TYÖPAJA-VETO TÄÄLLÄ ADDISISSA yhdessä hienossa koulussa, jossa aiemminkin olemme kerran käyneet pyörimässä ohjaaja-rooleissamme. Hyvin meni tälläkin kertaa ja saatiin taas kokemusta monen kymmenen oppilaan ohjaamisesta - ainakin mie ja Lauri saatiin. Meiän työpajatilana oli sellainen iso sali - hiukan pölyinen, mutta seinillä oli hienoja kuvia erilaisista kulttuurirakennuksista. Tai sellaisista. Oli hyvä kokemus toimia sellaisessa tilassa, koska aiemmat tilat olleet paljon pienempiä luokkahuoneita tai ulkotiloja. Niin.

Pirteällä mielellä päivän päätteeksi todettiin, että vielä pari vetoa jäljellä Awasassa, jonne matkaisimme joskus JOSKUS.

HII.

- miiiiiiinä