4 minutes 2 save the world

"24 päivää joululomaan on, laskin aivan itse eilen..."

Opparinaiheet alkavat hahmottua ja workshopit muotoutua. Itse otin 120 asteen käännöksen oman workshoppini suhteen - saa nähdä vaikuttaako se oppariaiheeseen. Luultavasti ei, sillä opparia on kirjoitettu valmiiksi jo useita sivuja ja tuntuisi turhauttavalta muuttaa aihetta nyt.

Muutaman minuutin päästä pitää kiiruhtaa bussiin, sillä englanninkieliset CV:t ja työhakemukset on kirjoiteltu. Sitä ennen ajattelin kuitenkin ilmoitella hieman meidän kuulumisiamme, ettei blogi pääse aivan vaipumaan unholaan.

Monet odottivat kauhulla viikonlopulle luvattua työkeikkaa, sillä työväsymys alkaa jo painaa, kun lukujärjestykseen ei ole merkitty aikaa opinnäytetyön tekemiselle (viime vuonna sitä oli, mutta tänä vuonna aika otettiin pois, koska "opiskelijat eivät käyttäneet aikaa viime vuonna opparin kirjoittamiseen"). Tietyllä tapaa on hyvä, että se peruuntui, sillä uskon että tammikuussa meillä kaikilla on enemmän jaksamista.

Ryhmä alkaa rakentua omien inside-juttujen ja sisäisten vitsien päälle, ja eri persoonat alkavat hahmottua ja selkiytyä. Tietyllä tapaa on tyynempi, rauhallisempi ja kaikin puolin parempi olo olla ryhmässä kuin aluksi. Fiilis on rauhallinen ja hyvä, vaikka työ ei koskaan lopukaan.

Do it faster makes us stronger 'cause our work is never over.

Kisses and hugs,
Serafima.

Taitoa ja ysiluokkalaisia

Kiirettä pitää ja tällä hetkellä meneillään on Taitaja9-kilpailujen järjestäminen Pohjois-Karjalan alueella. Loppusuora häämöttää jo ja toivotaan, ettei suuria kompastuskiviä tule enää tämän matkanvarrella.

Tähän mennessä olemme E12-ryhmän plus parin muun innokkaan opiskelijan kanssa käyneet vetämässä kisoja kolmella eri paikkakunnalla.

Ensimmäisenä oli Kitee. Lähtö oli hyvin aikainen ja kyllähän sitä autossa hieman vielä nukutti, mutta kun paikan päälle päästiin, niin ahkeran työryhmämme ansiosta Koivikon toimipisteen liikuntasali oli koristeltu jo pari tuntia ennen kisan alkua. Kisat sujuivat hyvin, vaikka pieniä aikataulumuutoksia tulikin päivän aikana ja oli ilo nähdä, kuinka innokkaasti ysiluokkalaiset osallistujamme olivat mukana.

Toinen kisapaikkamme sijaitsi Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummussa. Oli hauska päästä sisustamaan vähän erilaista salia, kun kaikki oli lattiasta kattoon mustan peitossa, sekä seiniä koristivat jo osittain oppilaitoksen oppilaiden työt. Outokummun kisa kesti vain yhden erän ajan, joten päivä oli nopeasti pulkassa.

Viimeisin paikka, jossa kävimme kisoja vetämässä, oli ammattiopisto Nurmeksessa. Kun pääsimme paikan päälle, salissa odottikin yllätys. Ammattiopistolla oli avoimien ovien päivät, joten sali oli yli puolilleen täynnä kaikenlaista esittelypöytää. Salin toisessa päässä oli meille kuitenkin varattu jonkin verran tilaa ja rastimme saimme aivan hyvin tähän tilaan laitettua. Vierailevina tähtinä apunamme oli myös Nurmekselta ja Valtimolta rastinvetäjiä, heille olemme suuresti kiitollisia.

Nyt on siis enää jäljellä Joensuun paikalliskisat ja sen jälkeen kaikkien parhaiten pärjänneiden joukkueiden kesken aluekisat. Nyt pitää siis vain tsempata ja toivoa, että kaikki tulee menemään suunnitelmien mukaan.:)

~Laura

Mentolintuoksuinen demeanor

Pyydettiin kirjoittamaan tiimin vierailijoista. Ja kun käsky käy, niin kukko laulaa.

Koska meillä ei ole millään mittareilla arvioituna liikaa kokemusta monikulttuurisesta toiminnasta ja toimijoista, meille on järjestetty pari vierailevaa puhujaa. Toinen puhuja oli Suomen Pakolaisapu-järjestöltä, toinen oman talomme maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen opettaja.

Asiantuntijuus on sitä, että on toiminut jonkin asian parissa niin pitkään, että voi vain sanoa jonkin asian yksinkertaisesti olevan näin. (Esimerkiksi etiikassa voi siis olla asiantuntija, vaikkei filosofian maisteriksi olisikaan valmistunut. Luonnollisesti perustelut ovat kuitenkin tärkeä osa asiantuntijuutta.) On ollut mukava kuulla kokemuksia ihmisiltä, joiden oma työskentely ja kertomukset perustuvat kokemuksiin, eivät fiktiivisiin stereotypioihin tai luulotauteihin.

Maahanmuuttajaopettaja oli itsekin lähdössä Afrikkaan päin ja jakoi mielellään kokemuksia Suomeen päin muuttaneista afrikkalaisista. Kertomukset saivat ainakin oman motivaationi kohoamaan. Pakolaisavun puhujan sanoisat minulle suurin osa oli tuttua kauraa, olin lukenut nimittäin hiljattain erään kirjan pakolaisuudesta - ne ovat silti asioita, joista on tärkeää puhua ja jotka on tärkeää tiedostaa.

Arvostaisin suuresti, jos saisimme paikalle jonkun Etiopiasta Suomeen muuttaneen henkilön. Kun ihminen puhuu kotimaastaan, tilanne on aina eri kuin sellaisen ihmisen, joka käy siellä vierailijana - etenkin kun neljä viikkoa on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika viipyä maassa, joka on kulttuurillisesti niin runsas ja kukoistava kuin Afrikka. Toivon ja uskon, että tulevaisuudessa meillä on luvassa vielä vierailijoita ennen kuin lähdemme aloittamaan suurta matkaamme.

Sitä odotellessa, kisses & hugs,
Serafima

Tästä se lähtee!

Nuoriso-ja Vapaa-ajanohjaajatiimi Pohjois-Karjalan ammattiopisto Niittylahdesta valmistautuu kovaa vauhtia suuntaamaan kohti Etiopiaa. Matkalle on mahtunut jo nyt kaikenlaista draamaa, työskentelyä, verta, hikeä ja kyyneleitä. Viimeisen vuoden opiskelijoille ne alkavat kuitenkin olla jo arkipäivää.

Taitaja9-kisojen järjestäminen alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla, ja pian pystymme keskittymään täysin edessäolevaan matkaan kohti etelää. Suomessa pakkanen on purrut maan viime yönä routaan ensimmäistä kertaa tänä syksynä, ja aurinko paistaa. Sulattaisipa se vähän ihmisiäkin ennen kuin poistuu Suomesta koko pitkän talven ajaksi.

Otin kunnian varastaa ensimmäisen postauksen itselleni. Yritän parhaani ollakseni ilmaisupedagogiikan ohjaaja (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) pienellä ripauksella kansalais-ja järjestötoimintaa sekä monikulttuurisuutta. Pyrin parhaani mukaan siihen, että valmistuessani en olisi mukava vain asiakkailleni, vaan myös työtovereilleni.

Ikävöin vanhaa rehtoriamme, toivon että vuodesta tulee hyvä, aion tehdä parhaani oppiakseni mahdollisimman paljon, ja olen kova työnarkomaani.

Kisses and hugs,
Serafima.