Matkalla opiskelijoiden kanssa
Tässä blogikirjoituksessa pohdin lähinnä sitä mitä asioita kannattaa huomioida, kun on opiskelijaryhmän/ohjattavien kanssa opintomatkalla. Miten kannattaa valmistautua reissuun? Miten luoda ryhmälle turvallinen ja positiivinen ilmapiiri? Olen tehnyt useita ja hyvin erilaisia reissuja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tämä kirjoitus on kokoelma niistä kaikista. Paljon matkan valmisteluun ja toteutukseen vaikuttaa se, onko mukana kuusi vai 22 opiskelijaa, sekä suuntautuuko reissu Ilomantsiin nuorisotalolle vai Etiopiaan Addis Ababaan.
Ennen matkaa
Ohjaajan kannattaa tuntea jollain tavalla ryhmä. Enkä tässä tarkoita pelkästään sairauksia tai harrastuksia, vaan myös sitä millainen ihminen opiskelija on. Ohjaaja voi jossain määrin vaikuttaa siihen, ettei matkan aikana konfliktit kriisiydy. Jos ohjaaja tietää, että joku ryhmästä on tempperamenttinen, niin hän voi sopeuttaa palautteen ja toiminnan osittain niin, ettei turhia kilareita synny.
Jos on mahdollista, niin ryhmä kannattaa ”ryhmäyttää”, mikä tarkoittaa sitä, että luodaan opiskelijoille aikaa ja tilaa toimia ja keskustella yhdessä. Positiivisten kokemusten luominen on tärkeää jo ennen matkaa. Jos matka suuntautuu nk. haastaviin olosuhteisiin, voi ryhmän kanssa toimia ennen reissua sellaisissa tehtävissä, että yksilön/ryhmän stressitaso nousee. Ohjaaja ja ryhmä saavat tästä tärkeää tietoa, miten yksilöt/ryhmä toimii, kun ollaan oman mukavuustason ulkopuolella. Toisaalta jos aikaa ryhmäytykselle on vähän, niin se lähinnä raapaisee pintaa. Itse uskoisin, että siinä tapauksessa kannattaa luoda ryhmälle jokin positiivinen kokemus ennemmin, kuten yhteinen piknikki tai futispeli, kuin kokeilla rajoja.
Ryhmän kanssa kannattaa keskustella miten heidän mielestään ryhmän pitää toimia. Yleensä jos ryhmäläiset eivät tunne toisiaan (ja vaikka tuntisivatkin) on yhteisten päätösten tekeminen aikaa vievää puuhaa. Kompromissikyky on erilainen opiskelijoiden kesken. Ohjaaja voi toki sanella mitä tehdään ja milloin (autoritaarinen malli), mutta ohjattavia tällainen malli ei useinkaan sido toimintaan mukaan. Lisäksi tämä aiheuttaa riippuvuutta ohjaajasta ja ohjattavan omatoimisuus vähenee. Ohjaajan tärkein rooli on luoda sellaisia tilanteita, joissa ryhmäläisten välinen vuorovaikutus lisääntyy, mieluiten myös kunnioitus sekä luottamus. Tilanteiden ei ole aina pakko olla leikkejä, pelejä tai retkiä, vaan keskusteluja voidaan käydä kahvilla, takkaa sytyttäessä yms. Koulu tilana tällaisiin keskusteluihin on usein huono, koska opiskelijat usein odottavat, että opettaja kertoo valmiit vastaukset. Lisäksi tila on usein ankea. Opettajalla on penkki edessä ja opiskelijat istuvat rivissä. Tällainen tila sopii hyvin tietyntyyppiseen opettamiseen, mutta ei lisää opiskelijoiden välistä kommunikaatiota tai fyysisen tilan rikkomista.
Ohjaajan tulisi lisätä jo ennen matkaa ohjattavien epävarmuuden sietoa ja muutoshalukkuutta. Tämä on tanssia nuoralla. Kuinka paljon ohjaaja ”tekee valmiiksi” ja kuinka paljon ohjattavat tekevät. Jos epävarmuus menee rajan yli, ei toiminta ole onnistunut. Epävarmuutta ei kannata lisätä tulevaa matkaa kohtaan – päinvastoin – hyvällä suunnittelulla ja asioiden läpikäymiselle ennen reissua säästää paljon energiaa. Muutosharjoituksia vastaavasti voi tehdä esim. muuttamalla joitain jo sovittuja suunnitelmia. Muutokseen täytyy olla jokin syy, joko muutos järkevämpi tai opiskelijoiden toiveista johtuva. Muutokset yleensä herättävät vastustusta ja joskus jopa konflikteja. Hyvällä ennakkosuunnittelulla – on valmiiksi monia eri suunnitelmia – voi stressiä vähentää.
Ohjaajallakin pitää olla jokin visio miten ryhmän kanssa toimitaan, mihin ryhmän kanssa voi päästä. Ohjattavia pitää kuunnella, mutta ei aina uskoa. Myös omia näkemyksiä täytyy pystyä tarkastelemaan kriittisesti. Jos ohjaajalla on huono muisti, niin kannattaa kirjata tärkeimmät asiat ylös. Ja sovittuja asioita kannattaa toistaa, sillä ihmiset muistavat eri tavalla asiat, kun aikaa on vierähtänyt.
Tärkeitä dokumentteja ennen matkaa ovat matkasuunnitelma ja turvallisuussuunnitelma. Ohjattavat voivat tehdä nämä dokumentit, mutta ohjaajan täytyy tsekata ne läpi ja tarvittaessa muuttaa niitä. Lisäksi tärkeimmät dokumentit pitää hyväksyttää esimiehillä/naisilla. Matkasuunnitelmaan tulee mm. tavoitteet, ryhmän tiedot, reittitiedot ja pedagogiset tavoitteet. Jos opintomatka suuntautuu ulkomaille, niin tärkeitä dokkareita ovat myös passien kopiot, mahdolliset viisumit ja vakuutukset. Ennen matkalle lähtöä pitää funtsia myös yhteydenpito läheisiin l. läheisten tiedot kannattaa kirjata ylös.
Jos tiedossa oleva matka on raskas l. vastuuta on paljon, lämpötila on joko kuuma tai kylmä ja kulttuuri hyvin erilainen, kannattaa ohjaajan treenata itsensä hyvään kuntoon. Tämä ei tarkoita sitä, että ”huonokuntoiset” eivät voi tehdä opintomatkoja ulkomaille. Hyvä fyysinen kunto helpottaa matkan rasituksista selviämistä (jetlagit, kulttuurishokit yms.) Kun itse on fyysisesti iskussa on helpompi tarkkailla ohjattavien kuntoa ja muutoksia ryhmädynamiikassa. Jos itse on tiltissä, ei pysty huolehtimaan kuin omasta olemuksestaan.
Matkakollegat
Matkalle lähdetään harvoin yksin, etenkin jos mukana on opiskelijoita. Kollega on tärkein tuki ja turva matkalla ja tämä kannattaa huomioida jo ennen reissua. Jos mahdollista, niin yhteistyö kannattaa aloittaa jo Suomessa. Tavoitteet ja kirjalliset suunnitelmat kannattaa käydä läpi hyvissä ajoin, samoin myös mahdolliset vastuualueet.
Kaikki mahdollinen tieto kannattaa jakaa työyhteisön ja ennen kaikkea matkalle lähtevien välillä. Itse suosin monikanavaista viestintää, s-posteja, dokumentteja sekä suullisia tiedotuksia kokouksissa yms. Avoin tieto lisää mahdollisuutta siihen, että matkasuunnitelmat paranevat ja epätietoisuus vähenee.
Mitä messiin?
Tavarat joita matkalla tarvitset, on suhteessa jälleen matkakohteeseen ja matkan tarkoitukseen. Aiheesta on monia hyviä matkaoppaita tarjolla. Ohjaajan kannattaa tehdä ohjeellinen lista mitä matkalle kannattaa pakata mukaan. Passi ja viisumi on hyvä olla mukana. Lisäksi työhön liittyvät ohjaustarvikkeet sekä henkilökohtaiset lääkkeet on pakollisia. Muuten matkalle riittää periaatteessa ”släpärit ja shaali”. Matkakohteesta voi ostaa usein kaiken tarvitsevan.
Jos matkalle on yhteisiä tarvikkeita, ne voidaan jakaa tasaisesti kilomäärän mukaan. Kamat on hyvä punnita, ettei kentällä tule ikäviä yllätyksiä esim. lisämaksuja. Jos näin uhkaa käydä, niin voi yrittää hymyä ja puhetta. Ihmeen monista paikoista selviää selittämällä. Kilarit ei kannata, koska agressio takaa yleensä ylimääräisen maksun.
Matkan aikana
Jos matka on lähellä extremeä, niin muutama yleinen vinkki on hyödyllinen. Nuku aina kuin voit: jos tallustelet samoilla silmillä lentokoneeseen valvotun yön jälkeen, niin seuraava päivä on takuuvarmasti horrosta. Toisaalta jos päivä on lentoa täynnä, on nukkuminen mainio tapa matkustaa. Nukahdat nousussa, heräät kentällä, vaihdat konetta ja taas unta palloon. Kätevää.
Käy vessassa aina kuin voit. Näissä on nimittäin jonkin verran eroa. Afrikan matkoilla (Namibia, Etiopia) on nähnyt monta jännää versiota. Aina ei voi tietää milloin pääsee saniteettitiloihin, joten matkustamisen mukavuus nousee, jos ei tarvitse jännittää milloin pääsee seuraavalle märkäpysäkille.
Pidä yllä positiivista henkeä: jos olet vastuussa ryhmästä, niin huolehdi että ruoka-, vessa-, ja lepotaukoja on riittävästi. Muistuta veden juomisesta jos matkustat kuumassa ilmanalassa. Yllättävän monella unohtuu tarvittavan nesteen nauttiminen. Jännitys tulevasta työpajasta tai yleensä matkustamisesta voi unohduttaa nesteyttämisen.
Pidä tuntosarvet pystyssä: tarkkaile ryhmän tuntemuksia. Jos joku on epätavallisen hiljaa, kalpea tai muuten käytös poikkeaa ”normaalista” on ohjaajan tehtävä kysyä ohjattavalta mikä on meininki. Myös huumoria voi käyttää, mutta sen käytössä tulee noudattaa jonkin verran varovaisuutta. Väärinymmärrykset huumorin kautta ovat yleisiä ja usein, mikä on tarkoitettu vitsiksi, kääntyy loukkaukseksi. Ohjaajan kannattaa kertoa ja kerrata mikä on päivän ohjelma ja mitä mahdollisia muutoksia asiakasryhmältä on tullut.
Iltapurut
Päivät yleensä päätetään jonkinlaisen purkuun, jossa pohditaan miten päivä on mennyt ja kerrata seuraavan päivän ohjelma. Jos ohjattavia on paljon, niin iltapurut voivat venähtää hyvinkin pitkiksi. Silloin on vaarana, että purun tarkoitus – fiilisten purku ja hyvän olon lisääminen sekä varmuus tulevasta – kääntyvät itseään vastaan. Pahimmillaan iltapurku lisää jännitystä ja stressiä. Tämän takia ohjaajan kannattaa miettiä hyvin tarkkaan millainen on iltapurun muoto ja missä vaiheessa kannattaa iltapurku ottaa. Esimerkiksi jos takana on kahdeksan tunnin helteinen workshop –päivä, niin ei välttämättä kannata pitää fiiliskierrosta heti töiden jälkeen. Riski, että pallot putoaavat on suuri.
Ylipäätään kannattaa miettiä kuinka syvälle kannattaa mennä iltapuruissa esim. tunteisiin. Mitään syväanalyysia ei kannata millään rankalla reissulla tehdä. Ryhmää pitää kuitenkin kuunnella ja myös fiiliksiä huomioida. Iltapurun ei aina tarvitse olla suullinen, joskus se voi toimia rauhoittumisharjoituksen esim. postikortin kirjoittaminen itselle tai läheiselle (ei kannata tehdä reissun alussa, voi tulla koti-ikävä).
Reissupedagokiista
Kun olet tien päällä ohjattavien/opiskelijoiden kanssa, olet 24/7 töissä. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki tehdään ensinnäkin yhdessä. Lisäksi olet ohjattavien/opiskelijoiden turvallisuudesta vastuussa. Tämä on ammatillisesti hienoja mahdollisuuksia käydä mitä moninaisempia keskusteluja ohjattavien kanssa. Työympäristönä voi toimia taksin takapenkki, uima-altaan reuna, aamukahvipöytä. Parhaimmat keskustelut olen käynyt oudoissa ympäristöissä. Yhteinen kokemus luo luottamuksen, tilan ja ajan mahtaville keskusteluille. Tähän ei luokkahuoneessa yleensä pääse.
Esimerkiksi kulttuurien välisestä kommunikaatiosta ja kulttuurishokista voi käydä keskusteluja Suomessa, mutta vasta yhteinen kokemus luo mahdollisuuden viitata näihin teoriatietoihin. Teoria ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen avaa monelle uusia ajatuksia ja muuttaa myös suhtautumista omaan itseen ja ympäristöön.
Koska vastuu on suuri ja matka - vaikkakin on yleensä antoisa – raskas, niin omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää. Tärkeää on, se että yhteistyö kollegan kanssa toimii. Lisäksi yhteistyökumppanit matkalla on hyvä valita huolella. Lisäksi ruoka- ja nestehuolto on syytä pitää kunnossa. Matkalle kannattaa ottaa mukaan jotain sellaista tekemistä jolla pääsee hetkeksi irti arjesta; esimerkiksi musiikki, kirjat, sudokut yms. tuovat pieniä henkisiä keitaita reissuun.
Asenteesta
Tärkein lähtökohta reissulle on oma asenne. Jos suhtaudut avoimen uteliaasti sekä ohjattaviin että muihin kohtaamiisi ihmisiin, kulttuuriin ja ympäristöön, niin matka on jo lähtökohtaisesti onnistunut. Joka reissulla oppii itsestä, ohjattavista ja ihmisyydestä jotain uutta.
Suosittelen kaikille keillä on mahdollisuus lähteä ohjattavien kanssa opintomatkalle. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden kokeileminen lisäävät intoa työelämään ja iloa koko elämään.
Etiopiassa, Addis Ababa 26.2.2012
Jussi Hakuli, PKO/AMONI
Nuva –opiskelijaryhmän kanssa (Eve –kollega, Rasmus, Annemari, Jenny, Serafima, Laura, Lauri ja Henna)