Kertoilen teille nyt tarinoita hieman yleisistä fiiliksistä, mutta erityisesti viime viikon maanantain tunnelmista. Työtäni viivästyttivät huonot yhteydet internetiin, se, ettemme vierailleet EYA:lla, ja pienimuotoinen sairastelu - ei siis mitään vakavaa tai ennenkuulumatonta Afrikan taivaan alla.
Viime viikon maanantaina vietimme "toimistopäivän" EYA:n tiloissa. Uuteen hotelliin olimme ehtineet totuttautua, ja oli mukava päästä päivittämään blogia ja vaihtamaan sähköpostikuulumisia tuttavien kanssa. Vaikka olo oli kurkkukipuinen ja flunssainen (mitä ei uskoisi helposti voivan tapahtuvan näin lämpimässä ilmanalassa), fiilis oli korkealla. Koti-ikävä oli vaihtelevanasteista ja englanti tuntui vaikeasti ymmärrettävältä, niin vahvasti sitä täällä murretaan.
Vaikka ihmiset puhuvatkin paksulla korostuksella, he usein varmistavat moneen otteeseen että viesti on varmasti mennyt perille. Ihmisiä on kaduilla ja työpaikoilla kaiken näköisiä, värisiä ja kokoisia. Maanantain toimistopäivä auttoi omalta osaltaan valmistautumaan työpajojen aloittamiseen; kun takana oli viikko ”laskeutumisaikaa” eikä pakonomaista tarvetta tuijottaa kaikkea vastaantulevaa enää ollut, tuntui töiden aloittaminen ihan mielekkäältä.
Päiväkirjaani olen kirjoittanut paljon rakkaudesta tätä upeaa maata kohtaan. Etiopialla on oma tuoksunsa; se on sekoitus vuoristoilmaa, pölyä ja savua. Vaikka yhteydet kotipuoleen ovatkin huonohkot, sen kanssa on vain pakko jotenkin elää. Enää kaksi viikkoa, kaverit, ja sitten nähdään! Pärjäilkää siihen asti ja pitäkää Suomi pystyssä.
Kisses&hugs,
Serafima
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti