memories

Se "oikea"

Tiistaina 28.2., yhtä yötä ennen karkauspäivää, lähdimme lähestymään Awasaa. (Virallinen kirjoitusasu vaihteli Awasan ja Hawassan välillä; en oikein päässyt perille siitä, kumpi oli se ”oikea” tapa ilmaista asia.)

Olimme varautuneet pitkään automatkaan, samoin kuin siihen että korkeuserojen aiheuttama paineen vaihtelu saattaisi aiheuttaa päänsärkyä ja korvakipua. Olimme siis osanneet varautua ottamalla mukaan musiikkia ja etsimällä hyvää nukkuma-asentoa.

Matka sujui oikein leppoisasti. Vaikka meitä oli varoiteltu teiden huonosta kunnosta, tiet Awasasta Addisiin olivat oikein miellyttävät (ainakin jos vertaa etelämmässä oleviin hiekkakuoppateihin). Maisemien katselu vei suurimman osan alkumatkasta. Monen mielestä maaseudulla näkemämme Afrikka oli sitä ”oikeaa” Afrikkaa – eli siis sitä Afrikkaa, josta monella oli ollut käsitys jo etukäteen, sitä stereotyyppistä Afrikkaa.

Ja sitähän se oli. Savannia, ruohoa, akaasiapuita ja apinoita. Kyliä ja paahdetta, jota on vaikea selittää suomalaiselle, sillä Suomessa aurinko ei ole yhtä polttavan kuuma. Ihmisten vaatteet muttuivat riekaleisemmiksi ja likaisemmiksi ja puhdas vesi oli kortilla.

Eläimiä – lehmiä, aaseja, vuohia ja lampaita – näkyi suurina laumoina, jotka useinkin saattoivat tukkia tien. Taitavat kuskimme Elias ja Tamrat luovivat auton torven ja sulavien manöövereiden avulla eläinten joukossa sujuvasti, kuten heiltä saattoi odottaakin! Meille ostettiin matkan aikana myös mansikoita (joita Suomessa saadaan vielä odotella varmaan useiden kuukausien ajan).

Unelmien täyttymys olivat kamelit. Pysähdyimme kamelifarmille ja riemastuimme ajatuksesta, että pääsisimme näkemään oikeita kameleita kosketusetäisyydeltä.

Meidät kuitenkin talutettiin erään valkoisen, suitsitun kamelin luo. Pääsimme ratsastamaan pienen kierroksen erämaan laivalla (jonka nimi on harvinaisen osuva, ainakin keinuvuudesta päätellen). Loppupäätelmänä osaan sanoa että kamelilla on karheaa karvaa kyttyränsä päällä, ja toivon joskus pääseväni Egyptiin oikealle, pidemmälle kamelikierrokselle. Leppoisia kavereita, vaikka tuntuikin siltä että ne virnistelivät meille.

Autossa nukkumisesta voin todeta sen verran, että etenkin kuoppaisilla teillä se on kyky, joka kehittyy. Vasta satojen kilometrien jälkeen ja istumapaikkojen vakiinnuttua kehitin itselleni hyvän nukkuma-asennon, jota pienimmät kuopat tai vaeltavat eläinlaumat eivät haitanneet.

Illalla saavuimme Awasaan, luo suomalaisen Terhikin, joka on asunut Etiopiassa pari vuosikymmentä. Me tytöt yövyimme ”tyttöjen talossa”, joka oli viiden asuttava talo vähän matkan päässä varsinaisesta talosta. Majoituksesta ei ollut valittamista (ainoa paikka etelämpänä, jossa hyttysverkot olivat ehjiä) ja parempaa ruokaa emme ole saaneet missään muualla. Oli viihtyisää vaellella upeassa puutarhassa suomalaistyylisen talon ulkopuolella.

En ole koskaan nähnyt valtavamman kokoisia haikaroita. Ja koska joki oli aivan tyttöjen talon vieressä, ääni oli sen mukainen. Meteli yleisesti ottaen oli suurempi kuin Addisissa: kaskaat ja heinäsirkat sirittivät niin kovalla äänellä, että seisoessani ulkona puun alla jouduin peittämään korvani, sillä melu kävi tärykalvoihin. Ilmeisesti ötökätkin ottavat täällä mallia leijonilta.

Leijonia ja kameleita ei Etiopiassa muuten luontaisina ole. Kameleita tänne on tuotu käsittääkseni muualta, ja leijonia näkee vain eläintarhassa (joka on katastrofi eläinten ystävälle). Apinoita täällä on omasta takaa, ja apinatarinoita pääsette kuulemaan pian – dramaattisia käänteitä ja vaarallisia tilanteita! Pikkupoika Joonatan opetti meille sen "oikean" tavan syöttää apinoita: kuulemma yksi pala kerrallaan.

 Sittenpä syömään. Viimeisiä päiviä viedään; kohtahan tässä voi laskea jo tuntejakin siihen, että olemme Suomessa!

Kisses&hugs,

Serafima

SUNNUNTAI 4.3.

Myöpäs käytiin JINKASSA! Monen tunnin ajotunnin takaa saavuimme lopulta perille pieneen kyläntapaiseen (verraten esim. Addis Ababaan). Meillä oli kuitenkin Jinkassa ohjelmaa, eli mentiin vierailemaan erään MURSI-heimon luokse! Matka Jinkasta mursien maailmaan kesti autoillessa parikin tuntia. Matkallamme näimme paljon apinoita sun muita elikoita.

Mursit olivat osalle pettymys, mutta toisaalta päädyttiin johtopäätökseen, että hyvä kokemus. Koska menimme sinne turisteina, meidät otettiin vastaan turisteina - eli ei nähty mursien oikeaa elämää ja olemusta, heidän arkipäiväänsä.

Mietittiin kuitenkin, että mieluummin kävi näkemässä mursit kuin jätti heidät näkemättä :)

SUNNUNTAI 4.3. & TIISTAI 6.3.

Eli kirjoitus Arba Minch:in ajalta - oltiin kahtena päivänä, Jinka-päivän molemmin puolin.

Ensimmäisenä päivänä menimme Jussin suosittelemaan paikkaan yöksi. Paikka sijaitsi vuorella, josta oli upeat näkymät. Majoittauduimme PUUMAJOIHIN! Ne olivat hienoja ja ihmeen hyvät nukkumiseen. Jakauduimme neljän hengen porukoihin koisimaan kukin oman porukkansa majaan.

Saimme illalla kokea pienen ukkoskuuron sateella höystettynä. Ensimmäistä kertaa meiän aikana täällä Etiopiassa! Salamat, joita näimme, olivat hienoja ja valaisivat tosi siististi taivaanrannan!

Hyvin nukutun yön ja aamuisen palan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti JINKAA. Siitä kirjoittaa Henna - joskus, kunhan ehtii.

Palattuamme Jinkasta etsimme vähän aikaa toista hotellia. Ensimmäinen vaihtoehto oli puolillaan, joten emme olisi kaikki mahtuneet sinne. Kukaan ei suostunut nukkumaan ulkona. Toinen vaihtoehto tuotti hyvän tuloksen ja siellä hotellilla toimi vesi - muuten olemme pesseet hiukset hiekalla. Siis tämän ajomatkan aikana, Awasassa ja Addisissa oli kuitenkin tarjolla kylmää vettä.

Jälleen nukutun yön jälkeen koitti aamu, jolloin lähdimme veneajelulle. Näimme hyppiviä hippoja ja "täytettyjä" krokotiileja. Osa näytti elävän, mutta loput pitivät vain suutaan auki aurinkoa kohti.

Molempina Arba Minch -päivinä kävimme syömässä yllättävän hienossa ravintolassa, Arba Minch Touris Hotel:ssa. Paikka oli hyvä, ruoka parempaa :)

- LAURIIII

Perjantai 2.3

Perjantai – Friday 2.3.2012

Heräsimme aamulla ja menimme aamiaiselle Terhikin luokse. Aamupalan nautimme Terhikin upeassa puutarhassa kuunnellen lintujen lauluja. Tuoreita hedelmiä, ruismaista leipää, puuroa ja kahvia. NAM!
Puutarha oli täynnä erilaisia kasveja, kukkaloisto oli mahtava ja paljon erivärisiä lintuja.

Syötyämme aamiaisen lähdimme ajelemaan kohti Wondo Gennetiä, paikallista ”maauimalaa”. Ajomatka sinne kesti noin puoli tuntia, ja matkalla pääsimme ihailemaan Hawasan ihanista maisemista, sekä pikkukylien ihanasta maalaistunnelmasta.
Uima-altaat sijaitsivat aika syrjässä, pientä ja kuoppaista tietä matkattiin mukava tovi. Altaat olivat keskellä ihanaa puutarhaa, missä oli paljon kauniita kukkia ja pieni vesiputous.

Uima-altaiden vesi tulee rikkipitoisista kuumista lähteistä, joten vesi oli mukavan lämmintä, mikä oli ihan mukavaa, mutta kuumuuden keskellä olisi ollut mukava pulahtaa vähän viileämpään veteen, varsinkin kun suihkuista tuli myös tuota samaa vettä, joka tuntui vielä kuumemmalta. Jännittävä kokemus sinänsä. Altailla oli ihana rentoutua ja nauttia auringosta ja vedessä uiskentelusta. Mukana olivat myös emäntämme Terhikki ja hänen hurmaava poikansa Joonatan. Osa porukasta kävi myös hieronnassa, mikä oli myös kuulemma hyvä kokemus.

Uinnin jälkeen menimme syömään, ja sieltä pienelle kieroajelulle. Ajoimme pienien kylien lävitse, ja edelleen oli hienoa nähdä etiopialaisten oikeaa elämää. Maisemat maaseudulla ovat olleet mahtavat, jotain niin erilaista, mitä ensimmäisten viikkojen aikana näimme Addisissa. Meistä kaikista oli hienoa nähdä tämäkin puoli Etiopiaa.

Terhikin opastuksella lähdimme katsomaan turisteilta suojattuja kuumia lähteitä, mitä itse en ollut ikinä päässyt näkemään. Lähteet kuplivat ja pulppusivat kuumaa vettä, mitä paikalliset joivat, ajatellen sen parantavan ja tekevän ihmeitä.

Illasta ajelimme takaisin Terhikin luokse ja nautimme iltaruuan ja kävimme unille.

Friday started with a good breakfast in Terhikki’s house. Fresh fruits, bread, porridge and coffee. Her garden is beautiful, full of different plants and flowers and lots of birds.

After breakfast we went to Wondo Gennet, a place where we could swim. The place was really beautiful and it was nice to swim, enjoy of the sun and just relax. Terhikki and her son, Joonatan were also with us.

Then we went to eat and to see some countryside that tourists don’t know. It was nice to see the real Ethiopian life in small villages.
We went to see hot springs. They were boiling and bubbling. They were great. Local people drink that water because they think it has a healing power.

In the evening we went back to Terhikki where we ate dinner and went to sleep.

- Annemari

Keskiviikko 29.2.

Hawasa, Locken koulu. 29.2.2012

Toiseksi viimeinen työpaja päivä Locken koululla. Aamulla lähdimme koululle jo hyvissä ajoin, onneksi ajomatka oli vain 20 minuuttia, niin ehdimme hyvin koululle puoli yhdeksäksi, kun lapsilla alkoi koulu. Aloitimme työntouhun välittömästi, koska paikka oli tuttu, ja luokkatilat jo tiedossa. Minä ja Annemari aloitimme pajamme hauskalla KANI-KANI-KANI-leikillä, joka on kyllä saanut suosiota jokaisessa vierailemassamme koulussa. Esittelykierroksen jälkeen vuorossa oli sitten jo opetustuokio.

Pajamme idea on oppia musiikin avulla ja pääpainona meillä on ollut englannin kielen oppiminen, joten aloitimme aakkoslaululla. Aakkoset käytiin läpi toistamalla kirjain ja kirjaa kuvaava sana; ”A as an apple, B as a ball..” jonka jälkeen opetimme lapsille aakkoslaulun, jossa oppivat sanojen lisäksi jotain infoa.. ”K as a Kangaroo” ”Kangaroo`s lives in Australia..”

Opettajillekin annoimme tietoa, mikä oli omalla tavallaan outoa, mutta mistä tuli kuitenkin hyvä mieli molemmille osapuolille.

Locken koululla saimme ihanan vastaanoton, kun jokainen luokka esitti meille lauluja, osa englanniksi ja osa amharan kielellä. Kun lähdimme koululta pois, kuului kaikuna huuto; ”KANI KANI KANI” ja Jenuuu, Jenuuu.. Jenny-nimi kun ei oikein amharaksi taitu.

Illalla osa porukasta lähti pienelle ajomatkalle läheiselle vuorelle, josta näimme koko Hawasan kaupungin. Lämmin tuuli hyväili kasvojamme ja saimme seuraakin.. Kohta alkoi kuulua jo tutuksi tullut ”Forengi”, joka tarkoittaa ulkomaalaista. Meidät oli pian saartanut pienet lapset risaisine vaatteineen ja paljaine jalkoineen. On sydäntä särkevää nähdä köyhyyttä, mutta myös lämmittää nähdä hymy lasten kasvoilla, miten he ilahtuivat meidät nähdessään ja kun pääsivät koskettamaan kalpeaa ihoamme.


Workshop day in Locke´s school started at 8:30 am. We started straight away, because we knew the place and classrooms where to start. Our main topic in our workshop is to teach and learn trough music. We have been teaching children English grammar and alphabet with pictures and some information. Also we have some games in Finnish such as “KANI KANI KANI” and singing.

In the evening some of our group´s members went to a small car trip to a mountain nearby. There we saw the whole city of Hawasa. Also we had some company; small children came towards us yelling: “Forengi, forengi” that means foreigner. They were so dirty and poor looking that it felt bad. But also it was very humble to see their smile when they saw us and had a change to touch our pail skin.

- Jenny

kirjoitus MAANANDAYsta, 27.2.2012

So it was the last day when we kept our workshops in Addis Ababa - but at first in the morning we visited in EYA and wrote our blog. I couldn't write my blog text - so I had time to write e-mail to my family etc.

When we were in the school and kept our workshops it didn't feel like last time in Addis schools. It was like other days here, wery ordinary - because children were very nice and happy again about workshops.

* * *

Elikkäs viimeisiä päiviä Addisissa. Aamu meni päivitellessä blogia EYA:lla - itse en voinut vielä kirjoittaa, koska enhän vielä tiennyt loppupäivästä mitään. Joten nyt tulee tämäkin teksti :)

Kun muut olivat päivitelleet tekstinsä tänne etiopiatiimin nettimaailmaan, menimme syömään PASTAA. Tai minä ainakin söin, en muista muiden ruoista. Hyvää oli.

RUOAN JÄLKEEN OLI VIIMEINEN TYÖPAJA-VETO TÄÄLLÄ ADDISISSA yhdessä hienossa koulussa, jossa aiemminkin olemme kerran käyneet pyörimässä ohjaaja-rooleissamme. Hyvin meni tälläkin kertaa ja saatiin taas kokemusta monen kymmenen oppilaan ohjaamisesta - ainakin mie ja Lauri saatiin. Meiän työpajatilana oli sellainen iso sali - hiukan pölyinen, mutta seinillä oli hienoja kuvia erilaisista kulttuurirakennuksista. Tai sellaisista. Oli hyvä kokemus toimia sellaisessa tilassa, koska aiemmat tilat olleet paljon pienempiä luokkahuoneita tai ulkotiloja. Niin.

Pirteällä mielellä päivän päätteeksi todettiin, että vielä pari vetoa jäljellä Awasassa, jonne matkaisimme joskus JOSKUS.

HII.

- miiiiiiinä

Torstai 1.3

Torstai alkoi aamupalalla Terhikin luona. Heti yhdeksäksi menimme kohti Locken koulua, silloin oli vuorossa vihoviimeiset workshop vedot. Osalle tuli vain yksiveto aamulla ja joillekin kaksi. Lopputulos kuitenkin oli se että workshopit sujuivat locken koululla erinomaisesti, ellei jopa täydellisesti. Iltapäivällä rentouduttiin hieman ja kokakolan merkeissä juhlistettiin workshoppien päättymistä. Illalla oli hiukan ohjelmaa, mutta muuten päivä sujui hyvin rennoissa merkeissä.

Thursday was our last day with workshops. We had few workshops still in Locke’s school at Awassa. Those last ones went very well, they were almost perfect. Rest of day we relaxed amd celebrated about last workshops.

- Rasmus

Reissupedagokiikkaa

Matkalla opiskelijoiden kanssa

Tässä blogikirjoituksessa pohdin lähinnä sitä mitä asioita kannattaa huomioida, kun on opiskelijaryhmän/ohjattavien kanssa opintomatkalla. Miten kannattaa valmistautua reissuun? Miten luoda ryhmälle turvallinen ja positiivinen ilmapiiri? Olen tehnyt useita ja hyvin erilaisia reissuja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tämä kirjoitus on kokoelma niistä kaikista. Paljon matkan valmisteluun ja toteutukseen vaikuttaa se, onko mukana kuusi vai 22 opiskelijaa, sekä suuntautuuko reissu Ilomantsiin nuorisotalolle vai Etiopiaan Addis Ababaan.

Ennen matkaa

Ohjaajan kannattaa tuntea jollain tavalla ryhmä. Enkä tässä tarkoita pelkästään sairauksia tai harrastuksia, vaan myös sitä millainen ihminen opiskelija on. Ohjaaja voi jossain määrin vaikuttaa siihen, ettei matkan aikana konfliktit kriisiydy. Jos ohjaaja tietää, että joku ryhmästä on tempperamenttinen, niin hän voi sopeuttaa palautteen ja toiminnan osittain niin, ettei turhia kilareita synny.

Jos on mahdollista, niin ryhmä kannattaa ”ryhmäyttää”, mikä tarkoittaa sitä, että luodaan opiskelijoille aikaa ja tilaa toimia ja keskustella yhdessä. Positiivisten kokemusten luominen on tärkeää jo ennen matkaa. Jos matka suuntautuu nk. haastaviin olosuhteisiin, voi ryhmän kanssa toimia ennen reissua sellaisissa tehtävissä, että yksilön/ryhmän stressitaso nousee. Ohjaaja ja ryhmä saavat tästä tärkeää tietoa, miten yksilöt/ryhmä toimii, kun ollaan oman mukavuustason ulkopuolella. Toisaalta jos aikaa ryhmäytykselle on vähän, niin se lähinnä raapaisee pintaa. Itse uskoisin, että siinä tapauksessa kannattaa luoda ryhmälle jokin positiivinen kokemus ennemmin, kuten yhteinen piknikki tai futispeli, kuin kokeilla rajoja.

Ryhmän kanssa kannattaa keskustella miten heidän mielestään ryhmän pitää toimia. Yleensä jos ryhmäläiset eivät tunne toisiaan (ja vaikka tuntisivatkin) on yhteisten päätösten tekeminen aikaa vievää puuhaa. Kompromissikyky on erilainen opiskelijoiden kesken. Ohjaaja voi toki sanella mitä tehdään ja milloin (autoritaarinen malli), mutta ohjattavia tällainen malli ei useinkaan sido toimintaan mukaan. Lisäksi tämä aiheuttaa riippuvuutta ohjaajasta ja ohjattavan omatoimisuus vähenee. Ohjaajan tärkein rooli on luoda sellaisia tilanteita, joissa ryhmäläisten välinen vuorovaikutus lisääntyy, mieluiten myös kunnioitus sekä luottamus. Tilanteiden ei ole aina pakko olla leikkejä, pelejä tai retkiä, vaan keskusteluja voidaan käydä kahvilla, takkaa sytyttäessä yms. Koulu tilana tällaisiin keskusteluihin on usein huono, koska opiskelijat usein odottavat, että opettaja kertoo valmiit vastaukset. Lisäksi tila on usein ankea. Opettajalla on penkki edessä ja opiskelijat istuvat rivissä. Tällainen tila sopii hyvin tietyntyyppiseen opettamiseen, mutta ei lisää opiskelijoiden välistä kommunikaatiota tai fyysisen tilan rikkomista.

Ohjaajan tulisi lisätä jo ennen matkaa ohjattavien epävarmuuden sietoa ja muutoshalukkuutta. Tämä on tanssia nuoralla. Kuinka paljon ohjaaja ”tekee valmiiksi” ja kuinka paljon ohjattavat tekevät. Jos epävarmuus menee rajan yli, ei toiminta ole onnistunut. Epävarmuutta ei kannata lisätä tulevaa matkaa kohtaan – päinvastoin – hyvällä suunnittelulla ja asioiden läpikäymiselle ennen reissua säästää paljon energiaa. Muutosharjoituksia vastaavasti voi tehdä esim. muuttamalla joitain jo sovittuja suunnitelmia. Muutokseen täytyy olla jokin syy, joko muutos järkevämpi tai opiskelijoiden toiveista johtuva. Muutokset yleensä herättävät vastustusta ja joskus jopa konflikteja. Hyvällä ennakkosuunnittelulla – on valmiiksi monia eri suunnitelmia – voi stressiä vähentää.

Ohjaajallakin pitää olla jokin visio miten ryhmän kanssa toimitaan, mihin ryhmän kanssa voi päästä. Ohjattavia pitää kuunnella, mutta ei aina uskoa. Myös omia näkemyksiä täytyy pystyä tarkastelemaan kriittisesti. Jos ohjaajalla on huono muisti, niin kannattaa kirjata tärkeimmät asiat ylös. Ja sovittuja asioita kannattaa toistaa, sillä ihmiset muistavat eri tavalla asiat, kun aikaa on vierähtänyt.

Tärkeitä dokumentteja ennen matkaa ovat matkasuunnitelma ja turvallisuussuunnitelma. Ohjattavat voivat tehdä nämä dokumentit, mutta ohjaajan täytyy tsekata ne läpi ja tarvittaessa muuttaa niitä. Lisäksi tärkeimmät dokumentit pitää hyväksyttää esimiehillä/naisilla. Matkasuunnitelmaan tulee mm. tavoitteet, ryhmän tiedot, reittitiedot ja pedagogiset tavoitteet. Jos opintomatka suuntautuu ulkomaille, niin tärkeitä dokkareita ovat myös passien kopiot, mahdolliset viisumit ja vakuutukset. Ennen matkalle lähtöä pitää funtsia myös yhteydenpito läheisiin l. läheisten tiedot kannattaa kirjata ylös.

Jos tiedossa oleva matka on raskas l. vastuuta on paljon, lämpötila on joko kuuma tai kylmä ja kulttuuri hyvin erilainen, kannattaa ohjaajan treenata itsensä hyvään kuntoon. Tämä ei tarkoita sitä, että ”huonokuntoiset” eivät voi tehdä opintomatkoja ulkomaille. Hyvä fyysinen kunto helpottaa matkan rasituksista selviämistä (jetlagit, kulttuurishokit yms.) Kun itse on fyysisesti iskussa on helpompi tarkkailla ohjattavien kuntoa ja muutoksia ryhmädynamiikassa. Jos itse on tiltissä, ei pysty huolehtimaan kuin omasta olemuksestaan.

Matkakollegat

Matkalle lähdetään harvoin yksin, etenkin jos mukana on opiskelijoita. Kollega on tärkein tuki ja turva matkalla ja tämä kannattaa huomioida jo ennen reissua. Jos mahdollista, niin yhteistyö kannattaa aloittaa jo Suomessa. Tavoitteet ja kirjalliset suunnitelmat kannattaa käydä läpi hyvissä ajoin, samoin myös mahdolliset vastuualueet.

Kaikki mahdollinen tieto kannattaa jakaa työyhteisön ja ennen kaikkea matkalle lähtevien välillä. Itse suosin monikanavaista viestintää, s-posteja, dokumentteja sekä suullisia tiedotuksia kokouksissa yms. Avoin tieto lisää mahdollisuutta siihen, että matkasuunnitelmat paranevat ja epätietoisuus vähenee.

Mitä messiin?

Tavarat joita matkalla tarvitset, on suhteessa jälleen matkakohteeseen ja matkan tarkoitukseen. Aiheesta on monia hyviä matkaoppaita tarjolla. Ohjaajan kannattaa tehdä ohjeellinen lista mitä matkalle kannattaa pakata mukaan. Passi ja viisumi on hyvä olla mukana. Lisäksi työhön liittyvät ohjaustarvikkeet sekä henkilökohtaiset lääkkeet on pakollisia. Muuten matkalle riittää periaatteessa ”släpärit ja shaali”. Matkakohteesta voi ostaa usein kaiken tarvitsevan.

Jos matkalle on yhteisiä tarvikkeita, ne voidaan jakaa tasaisesti kilomäärän mukaan. Kamat on hyvä punnita, ettei kentällä tule ikäviä yllätyksiä esim. lisämaksuja. Jos näin uhkaa käydä, niin voi yrittää hymyä ja puhetta. Ihmeen monista paikoista selviää selittämällä. Kilarit ei kannata, koska agressio takaa yleensä ylimääräisen maksun.

Matkan aikana

Jos matka on lähellä extremeä, niin muutama yleinen vinkki on hyödyllinen. Nuku aina kuin voit: jos tallustelet samoilla silmillä lentokoneeseen valvotun yön jälkeen, niin seuraava päivä on takuuvarmasti horrosta. Toisaalta jos päivä on lentoa täynnä, on nukkuminen mainio tapa matkustaa. Nukahdat nousussa, heräät kentällä, vaihdat konetta ja taas unta palloon. Kätevää.

Käy vessassa aina kuin voit. Näissä on nimittäin jonkin verran eroa. Afrikan matkoilla (Namibia, Etiopia) on nähnyt monta jännää versiota. Aina ei voi tietää milloin pääsee saniteettitiloihin, joten matkustamisen mukavuus nousee, jos ei tarvitse jännittää milloin pääsee seuraavalle märkäpysäkille.

Pidä yllä positiivista henkeä: jos olet vastuussa ryhmästä, niin huolehdi että ruoka-, vessa-, ja lepotaukoja on riittävästi. Muistuta veden juomisesta jos matkustat kuumassa ilmanalassa. Yllättävän monella unohtuu tarvittavan nesteen nauttiminen. Jännitys tulevasta työpajasta tai yleensä matkustamisesta voi unohduttaa nesteyttämisen.

Pidä tuntosarvet pystyssä: tarkkaile ryhmän tuntemuksia. Jos joku on epätavallisen hiljaa, kalpea tai muuten käytös poikkeaa ”normaalista” on ohjaajan tehtävä kysyä ohjattavalta mikä on meininki. Myös huumoria voi käyttää, mutta sen käytössä tulee noudattaa jonkin verran varovaisuutta. Väärinymmärrykset huumorin kautta ovat yleisiä ja usein, mikä on tarkoitettu vitsiksi, kääntyy loukkaukseksi. Ohjaajan kannattaa kertoa ja kerrata mikä on päivän ohjelma ja mitä mahdollisia muutoksia asiakasryhmältä on tullut.

Iltapurut

Päivät yleensä päätetään jonkinlaisen purkuun, jossa pohditaan miten päivä on mennyt ja kerrata seuraavan päivän ohjelma. Jos ohjattavia on paljon, niin iltapurut voivat venähtää hyvinkin pitkiksi. Silloin on vaarana, että purun tarkoitus – fiilisten purku ja hyvän olon lisääminen sekä varmuus tulevasta – kääntyvät itseään vastaan. Pahimmillaan iltapurku lisää jännitystä ja stressiä. Tämän takia ohjaajan kannattaa miettiä hyvin tarkkaan millainen on iltapurun muoto ja missä vaiheessa kannattaa iltapurku ottaa. Esimerkiksi jos takana on kahdeksan tunnin helteinen workshop –päivä, niin ei välttämättä kannata pitää fiiliskierrosta heti töiden jälkeen. Riski, että pallot putoaavat on suuri.

Ylipäätään kannattaa miettiä kuinka syvälle kannattaa mennä iltapuruissa esim. tunteisiin. Mitään syväanalyysia ei kannata millään rankalla reissulla tehdä. Ryhmää pitää kuitenkin kuunnella ja myös fiiliksiä huomioida. Iltapurun ei aina tarvitse olla suullinen, joskus se voi toimia rauhoittumisharjoituksen esim. postikortin kirjoittaminen itselle tai läheiselle (ei kannata tehdä reissun alussa, voi tulla koti-ikävä).

Reissupedagokiista

Kun olet tien päällä ohjattavien/opiskelijoiden kanssa, olet 24/7 töissä. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki tehdään ensinnäkin yhdessä. Lisäksi olet ohjattavien/opiskelijoiden turvallisuudesta vastuussa. Tämä on ammatillisesti hienoja mahdollisuuksia käydä mitä moninaisempia keskusteluja ohjattavien kanssa. Työympäristönä voi toimia taksin takapenkki, uima-altaan reuna, aamukahvipöytä. Parhaimmat keskustelut olen käynyt oudoissa ympäristöissä. Yhteinen kokemus luo luottamuksen, tilan ja ajan mahtaville keskusteluille. Tähän ei luokkahuoneessa yleensä pääse.

Esimerkiksi kulttuurien välisestä kommunikaatiosta ja kulttuurishokista voi käydä keskusteluja Suomessa, mutta vasta yhteinen kokemus luo mahdollisuuden viitata näihin teoriatietoihin. Teoria ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen avaa monelle uusia ajatuksia ja muuttaa myös suhtautumista omaan itseen ja ympäristöön.

Koska vastuu on suuri ja matka - vaikkakin on yleensä antoisa – raskas, niin omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää. Tärkeää on, se että yhteistyö kollegan kanssa toimii. Lisäksi yhteistyökumppanit matkalla on hyvä valita huolella. Lisäksi ruoka- ja nestehuolto on syytä pitää kunnossa. Matkalle kannattaa ottaa mukaan jotain sellaista tekemistä jolla pääsee hetkeksi irti arjesta; esimerkiksi musiikki, kirjat, sudokut yms. tuovat pieniä henkisiä keitaita reissuun.

Asenteesta

Tärkein lähtökohta reissulle on oma asenne. Jos suhtaudut avoimen uteliaasti sekä ohjattaviin että muihin kohtaamiisi ihmisiin, kulttuuriin ja ympäristöön, niin matka on jo lähtökohtaisesti onnistunut. Joka reissulla oppii itsestä, ohjattavista ja ihmisyydestä jotain uutta.

Suosittelen kaikille keillä on mahdollisuus lähteä ohjattavien kanssa opintomatkalle. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden kokeileminen lisäävät intoa työelämään ja iloa koko elämään.

Etiopiassa, Addis Ababa 26.2.2012

Jussi Hakuli, PKO/AMONI

Nuva –opiskelijaryhmän kanssa (Eve –kollega, Rasmus, Annemari, Jenny, Serafima, Laura, Lauri ja Henna)

TYÖPAJAT -Workshops

Lauantai 25.2.2012

Lauantaina aamulla vedimme kaksi kertaa työpajat koululla. Työpajat kestivät yhden tunnin, joten työrupeama oli kaksi tuntia.

Koulu oli iso ja oppilaita oli paljon. Alussa tosin näytti, että heitä olisi parikymmentä - kunnes heitä tuli kymmenittäin lisää. Ohjaukset menivät hyvin ja loppuajasta juttelimme niitä näitä oppilaiden kanssa. Itse muun muassa opetin numeroita suomeksi ja vastaheittona muksut opettivat numerot amharaksi. Siis ykkösestä kymmeneen.

Koulun jälkeen kävimme syömässä ja kohta huomasimme olevamme paratiisi-alueella - eli Tena Kebenassa! Siellä vedimme jälleen työpajat, mutta sitä ennen lapset lauloivat meille tervetulolaulun.

Työpajat käynnistyivät ja etenimme hienon suunnitelman mukaan: työpaja kerrallaan, minun ja Hennan työpaja viimeisenä.

Päivän lopuksi annoimme heille hammastahnatuubeja, hammasharjoja ja karkkipussin! Lasten ilme oli karkkienmaistelutuokion aikana näkemisen arvoinen, koska Suomen karkit... Kai lopulta osalle maistui.

Tena Kebenan jälkeen työpäivä päättyi ja valmistauduimme sunnuntain "vapaa"-päivään - eli opparia yms.

TERVEISIN LAURI (EI HENNA)

Hiilidioksiditropiikki

Kertoilen teille nyt tarinoita hieman yleisistä fiiliksistä, mutta erityisesti viime viikon maanantain tunnelmista. Työtäni viivästyttivät huonot yhteydet internetiin, se, ettemme vierailleet EYA:lla, ja pienimuotoinen sairastelu - ei siis mitään vakavaa tai ennenkuulumatonta Afrikan taivaan alla.
Viime viikon maanantaina vietimme "toimistopäivän" EYA:n tiloissa. Uuteen hotelliin olimme ehtineet totuttautua, ja oli mukava päästä päivittämään blogia ja vaihtamaan sähköpostikuulumisia tuttavien kanssa. Vaikka olo oli kurkkukipuinen ja flunssainen (mitä ei uskoisi helposti voivan tapahtuvan näin lämpimässä ilmanalassa), fiilis oli korkealla. Koti-ikävä oli vaihtelevanasteista ja englanti tuntui vaikeasti ymmärrettävältä, niin vahvasti sitä täällä murretaan.
Vaikka ihmiset puhuvatkin paksulla korostuksella, he usein varmistavat moneen otteeseen että viesti on varmasti mennyt perille. Ihmisiä on kaduilla ja työpaikoilla kaiken näköisiä, värisiä ja kokoisia. Maanantain toimistopäivä auttoi omalta osaltaan valmistautumaan työpajojen aloittamiseen; kun takana oli viikko ”laskeutumisaikaa” eikä pakonomaista tarvetta tuijottaa kaikkea vastaantulevaa enää ollut, tuntui töiden aloittaminen ihan mielekkäältä.
Päiväkirjaani olen kirjoittanut paljon rakkaudesta tätä upeaa maata kohtaan. Etiopialla on oma tuoksunsa; se on sekoitus vuoristoilmaa, pölyä ja savua. Vaikka yhteydet kotipuoleen ovatkin huonohkot, sen kanssa on vain pakko jotenkin elää. Enää kaksi viikkoa, kaverit, ja sitten nähdään! Pärjäilkää siihen asti ja pitäkää Suomi pystyssä.
Kisses&hugs,
Serafima

Friday/Perjantai 24.2

First in English: At Friday we went to Woira Primary School. Because we only had one classroom and a library, everyone instructed their workshops only one or two times.

But there was still lot to do and when someone wasn't instructing their own workshop, they did their best helping the others.

So, in the end, the day was pretty good and everyone can be proud of themselves!

Ja sitten suomeksi: Perjantaina ohjasimme workshoppejamme Woira Primary Schoolissa. Kun aamulla menimme koululle, tuli toki pienenä yllätyksenä, että käytössämme oli vain yksi luokkahuone ja kirjasto. Eihän siinä tietenkään avuttomina jääty seisomaan, vaan jaettiin vetovuorot aamu- ja iltapäiväksi. Ei tosin niin, ettei myös iltapäivällä olisi tullut uusia muutoksia, kun osa ohjaajista joutui melkein uudestaan ohjaamaan vanhaa ryhmäänsä ja kirjastossa ei saanut enää pitää workshoppia, josta lähtee vähän enemmän ääntä.

Vaikka päivän aikana tunnin workshopit vedettiin vain kerran tai kaksi, niin tekemistä riitti kyllä koko päiväksi. Jos ei ollut oma workshop toiminnassa, niin toisten workshopeissa riitti kyllä tehtävää.

Päivästä selvittiin kunnialla, vaikka ainakin allekirjoittanut voi myöntää, että päivän jälkeen kunnon lepo oli kyllä tarpeen.

~Laura

Torstai 23.2.2012

Torstai 23.2.2012

Tanaan herasimme taas kukonlauluun ja suuntasimme hotellin aamiaiselle. Aamupalan jalkeen oli hieman vapaata aikaa. Pelailimme jonkin aikaa korttia auringossa ja otimme rennosti.

Kouluille lahdimme ajamaan paivalla, odottaen jo innolla tyopajojamme. Paasimme koululle ja iso lapsikatras toivotti meidat taas tervetulleiksi koululle. Lapset ovat olleet kaikkialla ihanan iloisia, uteliaita ja hymyssasuin! Heidan positiivisuus tarttuu pakostikin meihin kaikkiin :)

Koululla menimme opettajien huoneeseen keskustelemaan paivan kulusta. Meidan harmiksi, pienen kielimuurin takia, meidan asiakasryhmamme oli lahtenyt jo kotiin kellon lahentyessa kahta, joten sovimme, etta tulemme huomenna, perjantaina, uudelleen koululle jo aamupaivalla pitamaan tyopajamme. Se sopi meille mainiosti, silla aamupaivalla meilla ei viela ollut sovittua ohjelmaa ja iltapaivalla olisimme jokatapauksessa tulleet talle koululle pitamaan tyopajoja.

Lahdimme takaisin hotellille, ja iltapaivan vietimme nauttien Afrikkalaisista kaupoista!
Tuliaisiakin loytyi mukavasti, mutta viela olisi tuliaisia ostettavana, ehka lisaa sitten Awasasta :)

Thursday day started with a nice breakfast and some freetime. We played some card and enjoyed the sun.

In the afternoon we went to school to keep our workshops, but unfortunately students had gone home so we couldn't keep our workshops today. But luckily we could arrange that we can come to this same school tomorrow, wednesday. Then we will instruct in the morning and in the afternoon.

We went back to the hotel and then we went to shopping. We found some souvenirs and that was nice.

-Annemari

TIISTAI 21.2.2012

TIISTAI 21.2.2012

Ensimmainen tyopaja Addis Hibot primary school:ssa. Koko porukalla oli perhosia vatsassa, mutta odotimme innolla paivaa. Olo oli kuin julkkiksella konsanaan, kun pienen pienet lapsukaiset seurasivat meita ja yrittivat koskettaa, huusivat HELLO HELLO WHAT IS YOUR NAME? saatoin muutamaa sataa muksua katellakin. Oma tyopaja: Learn and Sing along sujui oikein hyvin. Opetimme lapsille englanninkieliset aakkoset ja niista kertovat laulun: "A as an apple, a a apple.. B as an ball bb ball..." voi miten ihanaa oli kuunnella heidan lauluaan, lapset myos esittivat omalla kielellaan lauluja. Loppu ajasta leikittiin  ja joppa laulettiin paa, olkapaa, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat -SUOMEKSI!

Muitten tyopajat meni hyvin ja kaikille jai hyva fiilis koko paivasta, innolla jaimme odottamaan seuraavaa tyopajaa. Hieman sairastelua on ollut porukalla, mutta niistahan myo selvitaan, eikun vaan kohti uusia seikkailuja.

-Jenny

Keskiviikko/Wendesday 22.02

Keskiviikkopaiva alkoi Tena Kebenassa. Jokainen veti noin 45min workshopin ja lisaksi jokainen viela autteli vahan muita. Ryhma oli Tena Kebenan jarjeston jasenia ja he toimivat hyvin ryhmassa. Aamupaiva oli erittain antoisa. Iltapaivalla menimme Ewket Firay Secondary School ja siella jokainen paasi vetamaan jalleen kokonaisen tyopajan. Tassa koulussa kaikki saivat itse valita mihin workshoppiin menevat ja se ehka aiheutti pienen kaaoksen, mutta silti selvittiin kunnialla.

Wendesday was good for workshops. At the morning everyone of us made one workshop in Tena Kebena. Tena Kebena's group was awesome ! After that, we did some workshops in Ewket Firay Secondary school. There was also lots of students and every workshop went fine !

- Rasmus

Paikallista musiikkia

Tunnelmia Afrikasta

Sunnuntai - Sunday

19.2 Sunnuntai, Addis Abeba, Etiopia
Aamu alkoi tutulla ja turvallisella omeletti aamiaisella, kahvin ja tuoreen appelsiinimehun kera. Aamiaisen jalkeen lahdimme kohti Entoto vuoria, jossa vierailimme kuninkaallisten entisessa “palatsissa”, joka tana paivana toimii historiallisena museona ja matkailukohteena. Vuorilla nahtiin erilaisia kirkkoja. Sunnuntai on etiopialaisille pyhapaiva, joten nahtiin paljon messuun menevia ihmisia, kaikilla oli valkeat huivit kiedottuina paan ymparille. Vuorelta oli mahtavat maisemat, saatoimme nahda koko Addis Abeban kaupungin vuorilta.

Palattuamme vuorilta, vierailimme Etiopian kansallismuseossa. Museossa tutustuimme etiopialaiseen kulttuuriin ja sen historian. Museossa oli myos paljon taidetta, vanhoja kayttoesineita, kuninkaallisia vaatteita ja kruunuja. Museo kierros oli aikamatka Etiopian historian syovereihin.

Pizzaaaaa ja pastaaa..

Ruokailun jalkeen ajoimme paikallisen hotellin uima-altaalle. Tyttojen kanssa kauhistelimme, etteiko naisia ollut ollenkaan uimassa, mutta onneksemme nahtiin turisteja ottamassa aurinkoa bikineissa, joten se rohkaisi meita liittymaan muiden joukkoon. Vesi oli kylmaa, mutta virkistavaa.

Uinnin jalkeen ajoimme takaisin Lido hotelliin. Illalla valmistauduimme ja kaunistauduimme Afrikkalaista illanviettoa varten. Saavuimme paikalliseen etiopialaiseen ravintolaan, joka oli sisustettu Afrikkalaiseen tyyliin; matalat poydat ja nahkatuolit, suitsukkeita, heinakoristeita ja seinamaalauksia. Tilasimme erilaisia wotkastikkeita (pataruokia) injera-letun kanssa, ruoka oli oikein maittavaa, vaikkakin hieman erilaista Suomen karjalanpaistiin verrattuna. Ilta paattyi tanssi ja musiikkiesityksiin. Ilta oli ihana ja ikimuistoinen.


In the morning we ate some breakfast: omelet, orange juice and coffee. After the breakfast we drove to the Entoto mountains where we visited a small museum and old Kings Palace. We saw various churches and people praying in front of them, Sunday is a saint so most of the stores are closed. The view was amazing and we saw the city of Addis Abeba.

When we arrived from the mountains we visited National Museum of Etiopia. There were lots of historical items. The tour in the museum was a time travel trough Ethiopian history and culture.
After lunch we went to a near hotel to swim. The water was very cold but refreshing.

After swimming we went back to the Lido hotel and prepared ourselves to African evening. The restaurant was beautiful and decorated in African style with low tables and leather seats, wall paintings and incense smoke. The evening was very pleasant and lovely and we will all remember the night for the rest of our lives.

- Jenny & Annemari