Torstai 1.3

Torstai alkoi aamupalalla Terhikin luona. Heti yhdeksäksi menimme kohti Locken koulua, silloin oli vuorossa vihoviimeiset workshop vedot. Osalle tuli vain yksiveto aamulla ja joillekin kaksi. Lopputulos kuitenkin oli se että workshopit sujuivat locken koululla erinomaisesti, ellei jopa täydellisesti. Iltapäivällä rentouduttiin hieman ja kokakolan merkeissä juhlistettiin workshoppien päättymistä. Illalla oli hiukan ohjelmaa, mutta muuten päivä sujui hyvin rennoissa merkeissä.

Thursday was our last day with workshops. We had few workshops still in Locke’s school at Awassa. Those last ones went very well, they were almost perfect. Rest of day we relaxed amd celebrated about last workshops.

- Rasmus

Reissupedagokiikkaa

Matkalla opiskelijoiden kanssa

Tässä blogikirjoituksessa pohdin lähinnä sitä mitä asioita kannattaa huomioida, kun on opiskelijaryhmän/ohjattavien kanssa opintomatkalla. Miten kannattaa valmistautua reissuun? Miten luoda ryhmälle turvallinen ja positiivinen ilmapiiri? Olen tehnyt useita ja hyvin erilaisia reissuja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tämä kirjoitus on kokoelma niistä kaikista. Paljon matkan valmisteluun ja toteutukseen vaikuttaa se, onko mukana kuusi vai 22 opiskelijaa, sekä suuntautuuko reissu Ilomantsiin nuorisotalolle vai Etiopiaan Addis Ababaan.

Ennen matkaa

Ohjaajan kannattaa tuntea jollain tavalla ryhmä. Enkä tässä tarkoita pelkästään sairauksia tai harrastuksia, vaan myös sitä millainen ihminen opiskelija on. Ohjaaja voi jossain määrin vaikuttaa siihen, ettei matkan aikana konfliktit kriisiydy. Jos ohjaaja tietää, että joku ryhmästä on tempperamenttinen, niin hän voi sopeuttaa palautteen ja toiminnan osittain niin, ettei turhia kilareita synny.

Jos on mahdollista, niin ryhmä kannattaa ”ryhmäyttää”, mikä tarkoittaa sitä, että luodaan opiskelijoille aikaa ja tilaa toimia ja keskustella yhdessä. Positiivisten kokemusten luominen on tärkeää jo ennen matkaa. Jos matka suuntautuu nk. haastaviin olosuhteisiin, voi ryhmän kanssa toimia ennen reissua sellaisissa tehtävissä, että yksilön/ryhmän stressitaso nousee. Ohjaaja ja ryhmä saavat tästä tärkeää tietoa, miten yksilöt/ryhmä toimii, kun ollaan oman mukavuustason ulkopuolella. Toisaalta jos aikaa ryhmäytykselle on vähän, niin se lähinnä raapaisee pintaa. Itse uskoisin, että siinä tapauksessa kannattaa luoda ryhmälle jokin positiivinen kokemus ennemmin, kuten yhteinen piknikki tai futispeli, kuin kokeilla rajoja.

Ryhmän kanssa kannattaa keskustella miten heidän mielestään ryhmän pitää toimia. Yleensä jos ryhmäläiset eivät tunne toisiaan (ja vaikka tuntisivatkin) on yhteisten päätösten tekeminen aikaa vievää puuhaa. Kompromissikyky on erilainen opiskelijoiden kesken. Ohjaaja voi toki sanella mitä tehdään ja milloin (autoritaarinen malli), mutta ohjattavia tällainen malli ei useinkaan sido toimintaan mukaan. Lisäksi tämä aiheuttaa riippuvuutta ohjaajasta ja ohjattavan omatoimisuus vähenee. Ohjaajan tärkein rooli on luoda sellaisia tilanteita, joissa ryhmäläisten välinen vuorovaikutus lisääntyy, mieluiten myös kunnioitus sekä luottamus. Tilanteiden ei ole aina pakko olla leikkejä, pelejä tai retkiä, vaan keskusteluja voidaan käydä kahvilla, takkaa sytyttäessä yms. Koulu tilana tällaisiin keskusteluihin on usein huono, koska opiskelijat usein odottavat, että opettaja kertoo valmiit vastaukset. Lisäksi tila on usein ankea. Opettajalla on penkki edessä ja opiskelijat istuvat rivissä. Tällainen tila sopii hyvin tietyntyyppiseen opettamiseen, mutta ei lisää opiskelijoiden välistä kommunikaatiota tai fyysisen tilan rikkomista.

Ohjaajan tulisi lisätä jo ennen matkaa ohjattavien epävarmuuden sietoa ja muutoshalukkuutta. Tämä on tanssia nuoralla. Kuinka paljon ohjaaja ”tekee valmiiksi” ja kuinka paljon ohjattavat tekevät. Jos epävarmuus menee rajan yli, ei toiminta ole onnistunut. Epävarmuutta ei kannata lisätä tulevaa matkaa kohtaan – päinvastoin – hyvällä suunnittelulla ja asioiden läpikäymiselle ennen reissua säästää paljon energiaa. Muutosharjoituksia vastaavasti voi tehdä esim. muuttamalla joitain jo sovittuja suunnitelmia. Muutokseen täytyy olla jokin syy, joko muutos järkevämpi tai opiskelijoiden toiveista johtuva. Muutokset yleensä herättävät vastustusta ja joskus jopa konflikteja. Hyvällä ennakkosuunnittelulla – on valmiiksi monia eri suunnitelmia – voi stressiä vähentää.

Ohjaajallakin pitää olla jokin visio miten ryhmän kanssa toimitaan, mihin ryhmän kanssa voi päästä. Ohjattavia pitää kuunnella, mutta ei aina uskoa. Myös omia näkemyksiä täytyy pystyä tarkastelemaan kriittisesti. Jos ohjaajalla on huono muisti, niin kannattaa kirjata tärkeimmät asiat ylös. Ja sovittuja asioita kannattaa toistaa, sillä ihmiset muistavat eri tavalla asiat, kun aikaa on vierähtänyt.

Tärkeitä dokumentteja ennen matkaa ovat matkasuunnitelma ja turvallisuussuunnitelma. Ohjattavat voivat tehdä nämä dokumentit, mutta ohjaajan täytyy tsekata ne läpi ja tarvittaessa muuttaa niitä. Lisäksi tärkeimmät dokumentit pitää hyväksyttää esimiehillä/naisilla. Matkasuunnitelmaan tulee mm. tavoitteet, ryhmän tiedot, reittitiedot ja pedagogiset tavoitteet. Jos opintomatka suuntautuu ulkomaille, niin tärkeitä dokkareita ovat myös passien kopiot, mahdolliset viisumit ja vakuutukset. Ennen matkalle lähtöä pitää funtsia myös yhteydenpito läheisiin l. läheisten tiedot kannattaa kirjata ylös.

Jos tiedossa oleva matka on raskas l. vastuuta on paljon, lämpötila on joko kuuma tai kylmä ja kulttuuri hyvin erilainen, kannattaa ohjaajan treenata itsensä hyvään kuntoon. Tämä ei tarkoita sitä, että ”huonokuntoiset” eivät voi tehdä opintomatkoja ulkomaille. Hyvä fyysinen kunto helpottaa matkan rasituksista selviämistä (jetlagit, kulttuurishokit yms.) Kun itse on fyysisesti iskussa on helpompi tarkkailla ohjattavien kuntoa ja muutoksia ryhmädynamiikassa. Jos itse on tiltissä, ei pysty huolehtimaan kuin omasta olemuksestaan.

Matkakollegat

Matkalle lähdetään harvoin yksin, etenkin jos mukana on opiskelijoita. Kollega on tärkein tuki ja turva matkalla ja tämä kannattaa huomioida jo ennen reissua. Jos mahdollista, niin yhteistyö kannattaa aloittaa jo Suomessa. Tavoitteet ja kirjalliset suunnitelmat kannattaa käydä läpi hyvissä ajoin, samoin myös mahdolliset vastuualueet.

Kaikki mahdollinen tieto kannattaa jakaa työyhteisön ja ennen kaikkea matkalle lähtevien välillä. Itse suosin monikanavaista viestintää, s-posteja, dokumentteja sekä suullisia tiedotuksia kokouksissa yms. Avoin tieto lisää mahdollisuutta siihen, että matkasuunnitelmat paranevat ja epätietoisuus vähenee.

Mitä messiin?

Tavarat joita matkalla tarvitset, on suhteessa jälleen matkakohteeseen ja matkan tarkoitukseen. Aiheesta on monia hyviä matkaoppaita tarjolla. Ohjaajan kannattaa tehdä ohjeellinen lista mitä matkalle kannattaa pakata mukaan. Passi ja viisumi on hyvä olla mukana. Lisäksi työhön liittyvät ohjaustarvikkeet sekä henkilökohtaiset lääkkeet on pakollisia. Muuten matkalle riittää periaatteessa ”släpärit ja shaali”. Matkakohteesta voi ostaa usein kaiken tarvitsevan.

Jos matkalle on yhteisiä tarvikkeita, ne voidaan jakaa tasaisesti kilomäärän mukaan. Kamat on hyvä punnita, ettei kentällä tule ikäviä yllätyksiä esim. lisämaksuja. Jos näin uhkaa käydä, niin voi yrittää hymyä ja puhetta. Ihmeen monista paikoista selviää selittämällä. Kilarit ei kannata, koska agressio takaa yleensä ylimääräisen maksun.

Matkan aikana

Jos matka on lähellä extremeä, niin muutama yleinen vinkki on hyödyllinen. Nuku aina kuin voit: jos tallustelet samoilla silmillä lentokoneeseen valvotun yön jälkeen, niin seuraava päivä on takuuvarmasti horrosta. Toisaalta jos päivä on lentoa täynnä, on nukkuminen mainio tapa matkustaa. Nukahdat nousussa, heräät kentällä, vaihdat konetta ja taas unta palloon. Kätevää.

Käy vessassa aina kuin voit. Näissä on nimittäin jonkin verran eroa. Afrikan matkoilla (Namibia, Etiopia) on nähnyt monta jännää versiota. Aina ei voi tietää milloin pääsee saniteettitiloihin, joten matkustamisen mukavuus nousee, jos ei tarvitse jännittää milloin pääsee seuraavalle märkäpysäkille.

Pidä yllä positiivista henkeä: jos olet vastuussa ryhmästä, niin huolehdi että ruoka-, vessa-, ja lepotaukoja on riittävästi. Muistuta veden juomisesta jos matkustat kuumassa ilmanalassa. Yllättävän monella unohtuu tarvittavan nesteen nauttiminen. Jännitys tulevasta työpajasta tai yleensä matkustamisesta voi unohduttaa nesteyttämisen.

Pidä tuntosarvet pystyssä: tarkkaile ryhmän tuntemuksia. Jos joku on epätavallisen hiljaa, kalpea tai muuten käytös poikkeaa ”normaalista” on ohjaajan tehtävä kysyä ohjattavalta mikä on meininki. Myös huumoria voi käyttää, mutta sen käytössä tulee noudattaa jonkin verran varovaisuutta. Väärinymmärrykset huumorin kautta ovat yleisiä ja usein, mikä on tarkoitettu vitsiksi, kääntyy loukkaukseksi. Ohjaajan kannattaa kertoa ja kerrata mikä on päivän ohjelma ja mitä mahdollisia muutoksia asiakasryhmältä on tullut.

Iltapurut

Päivät yleensä päätetään jonkinlaisen purkuun, jossa pohditaan miten päivä on mennyt ja kerrata seuraavan päivän ohjelma. Jos ohjattavia on paljon, niin iltapurut voivat venähtää hyvinkin pitkiksi. Silloin on vaarana, että purun tarkoitus – fiilisten purku ja hyvän olon lisääminen sekä varmuus tulevasta – kääntyvät itseään vastaan. Pahimmillaan iltapurku lisää jännitystä ja stressiä. Tämän takia ohjaajan kannattaa miettiä hyvin tarkkaan millainen on iltapurun muoto ja missä vaiheessa kannattaa iltapurku ottaa. Esimerkiksi jos takana on kahdeksan tunnin helteinen workshop –päivä, niin ei välttämättä kannata pitää fiiliskierrosta heti töiden jälkeen. Riski, että pallot putoaavat on suuri.

Ylipäätään kannattaa miettiä kuinka syvälle kannattaa mennä iltapuruissa esim. tunteisiin. Mitään syväanalyysia ei kannata millään rankalla reissulla tehdä. Ryhmää pitää kuitenkin kuunnella ja myös fiiliksiä huomioida. Iltapurun ei aina tarvitse olla suullinen, joskus se voi toimia rauhoittumisharjoituksen esim. postikortin kirjoittaminen itselle tai läheiselle (ei kannata tehdä reissun alussa, voi tulla koti-ikävä).

Reissupedagokiista

Kun olet tien päällä ohjattavien/opiskelijoiden kanssa, olet 24/7 töissä. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki tehdään ensinnäkin yhdessä. Lisäksi olet ohjattavien/opiskelijoiden turvallisuudesta vastuussa. Tämä on ammatillisesti hienoja mahdollisuuksia käydä mitä moninaisempia keskusteluja ohjattavien kanssa. Työympäristönä voi toimia taksin takapenkki, uima-altaan reuna, aamukahvipöytä. Parhaimmat keskustelut olen käynyt oudoissa ympäristöissä. Yhteinen kokemus luo luottamuksen, tilan ja ajan mahtaville keskusteluille. Tähän ei luokkahuoneessa yleensä pääse.

Esimerkiksi kulttuurien välisestä kommunikaatiosta ja kulttuurishokista voi käydä keskusteluja Suomessa, mutta vasta yhteinen kokemus luo mahdollisuuden viitata näihin teoriatietoihin. Teoria ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen avaa monelle uusia ajatuksia ja muuttaa myös suhtautumista omaan itseen ja ympäristöön.

Koska vastuu on suuri ja matka - vaikkakin on yleensä antoisa – raskas, niin omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää. Tärkeää on, se että yhteistyö kollegan kanssa toimii. Lisäksi yhteistyökumppanit matkalla on hyvä valita huolella. Lisäksi ruoka- ja nestehuolto on syytä pitää kunnossa. Matkalle kannattaa ottaa mukaan jotain sellaista tekemistä jolla pääsee hetkeksi irti arjesta; esimerkiksi musiikki, kirjat, sudokut yms. tuovat pieniä henkisiä keitaita reissuun.

Asenteesta

Tärkein lähtökohta reissulle on oma asenne. Jos suhtaudut avoimen uteliaasti sekä ohjattaviin että muihin kohtaamiisi ihmisiin, kulttuuriin ja ympäristöön, niin matka on jo lähtökohtaisesti onnistunut. Joka reissulla oppii itsestä, ohjattavista ja ihmisyydestä jotain uutta.

Suosittelen kaikille keillä on mahdollisuus lähteä ohjattavien kanssa opintomatkalle. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden kokeileminen lisäävät intoa työelämään ja iloa koko elämään.

Etiopiassa, Addis Ababa 26.2.2012

Jussi Hakuli, PKO/AMONI

Nuva –opiskelijaryhmän kanssa (Eve –kollega, Rasmus, Annemari, Jenny, Serafima, Laura, Lauri ja Henna)

TYÖPAJAT -Workshops

Lauantai 25.2.2012

Lauantaina aamulla vedimme kaksi kertaa työpajat koululla. Työpajat kestivät yhden tunnin, joten työrupeama oli kaksi tuntia.

Koulu oli iso ja oppilaita oli paljon. Alussa tosin näytti, että heitä olisi parikymmentä - kunnes heitä tuli kymmenittäin lisää. Ohjaukset menivät hyvin ja loppuajasta juttelimme niitä näitä oppilaiden kanssa. Itse muun muassa opetin numeroita suomeksi ja vastaheittona muksut opettivat numerot amharaksi. Siis ykkösestä kymmeneen.

Koulun jälkeen kävimme syömässä ja kohta huomasimme olevamme paratiisi-alueella - eli Tena Kebenassa! Siellä vedimme jälleen työpajat, mutta sitä ennen lapset lauloivat meille tervetulolaulun.

Työpajat käynnistyivät ja etenimme hienon suunnitelman mukaan: työpaja kerrallaan, minun ja Hennan työpaja viimeisenä.

Päivän lopuksi annoimme heille hammastahnatuubeja, hammasharjoja ja karkkipussin! Lasten ilme oli karkkienmaistelutuokion aikana näkemisen arvoinen, koska Suomen karkit... Kai lopulta osalle maistui.

Tena Kebenan jälkeen työpäivä päättyi ja valmistauduimme sunnuntain "vapaa"-päivään - eli opparia yms.

TERVEISIN LAURI (EI HENNA)

Hiilidioksiditropiikki

Kertoilen teille nyt tarinoita hieman yleisistä fiiliksistä, mutta erityisesti viime viikon maanantain tunnelmista. Työtäni viivästyttivät huonot yhteydet internetiin, se, ettemme vierailleet EYA:lla, ja pienimuotoinen sairastelu - ei siis mitään vakavaa tai ennenkuulumatonta Afrikan taivaan alla.
Viime viikon maanantaina vietimme "toimistopäivän" EYA:n tiloissa. Uuteen hotelliin olimme ehtineet totuttautua, ja oli mukava päästä päivittämään blogia ja vaihtamaan sähköpostikuulumisia tuttavien kanssa. Vaikka olo oli kurkkukipuinen ja flunssainen (mitä ei uskoisi helposti voivan tapahtuvan näin lämpimässä ilmanalassa), fiilis oli korkealla. Koti-ikävä oli vaihtelevanasteista ja englanti tuntui vaikeasti ymmärrettävältä, niin vahvasti sitä täällä murretaan.
Vaikka ihmiset puhuvatkin paksulla korostuksella, he usein varmistavat moneen otteeseen että viesti on varmasti mennyt perille. Ihmisiä on kaduilla ja työpaikoilla kaiken näköisiä, värisiä ja kokoisia. Maanantain toimistopäivä auttoi omalta osaltaan valmistautumaan työpajojen aloittamiseen; kun takana oli viikko ”laskeutumisaikaa” eikä pakonomaista tarvetta tuijottaa kaikkea vastaantulevaa enää ollut, tuntui töiden aloittaminen ihan mielekkäältä.
Päiväkirjaani olen kirjoittanut paljon rakkaudesta tätä upeaa maata kohtaan. Etiopialla on oma tuoksunsa; se on sekoitus vuoristoilmaa, pölyä ja savua. Vaikka yhteydet kotipuoleen ovatkin huonohkot, sen kanssa on vain pakko jotenkin elää. Enää kaksi viikkoa, kaverit, ja sitten nähdään! Pärjäilkää siihen asti ja pitäkää Suomi pystyssä.
Kisses&hugs,
Serafima

Friday/Perjantai 24.2

First in English: At Friday we went to Woira Primary School. Because we only had one classroom and a library, everyone instructed their workshops only one or two times.

But there was still lot to do and when someone wasn't instructing their own workshop, they did their best helping the others.

So, in the end, the day was pretty good and everyone can be proud of themselves!

Ja sitten suomeksi: Perjantaina ohjasimme workshoppejamme Woira Primary Schoolissa. Kun aamulla menimme koululle, tuli toki pienenä yllätyksenä, että käytössämme oli vain yksi luokkahuone ja kirjasto. Eihän siinä tietenkään avuttomina jääty seisomaan, vaan jaettiin vetovuorot aamu- ja iltapäiväksi. Ei tosin niin, ettei myös iltapäivällä olisi tullut uusia muutoksia, kun osa ohjaajista joutui melkein uudestaan ohjaamaan vanhaa ryhmäänsä ja kirjastossa ei saanut enää pitää workshoppia, josta lähtee vähän enemmän ääntä.

Vaikka päivän aikana tunnin workshopit vedettiin vain kerran tai kaksi, niin tekemistä riitti kyllä koko päiväksi. Jos ei ollut oma workshop toiminnassa, niin toisten workshopeissa riitti kyllä tehtävää.

Päivästä selvittiin kunnialla, vaikka ainakin allekirjoittanut voi myöntää, että päivän jälkeen kunnon lepo oli kyllä tarpeen.

~Laura

Torstai 23.2.2012

Torstai 23.2.2012

Tanaan herasimme taas kukonlauluun ja suuntasimme hotellin aamiaiselle. Aamupalan jalkeen oli hieman vapaata aikaa. Pelailimme jonkin aikaa korttia auringossa ja otimme rennosti.

Kouluille lahdimme ajamaan paivalla, odottaen jo innolla tyopajojamme. Paasimme koululle ja iso lapsikatras toivotti meidat taas tervetulleiksi koululle. Lapset ovat olleet kaikkialla ihanan iloisia, uteliaita ja hymyssasuin! Heidan positiivisuus tarttuu pakostikin meihin kaikkiin :)

Koululla menimme opettajien huoneeseen keskustelemaan paivan kulusta. Meidan harmiksi, pienen kielimuurin takia, meidan asiakasryhmamme oli lahtenyt jo kotiin kellon lahentyessa kahta, joten sovimme, etta tulemme huomenna, perjantaina, uudelleen koululle jo aamupaivalla pitamaan tyopajamme. Se sopi meille mainiosti, silla aamupaivalla meilla ei viela ollut sovittua ohjelmaa ja iltapaivalla olisimme jokatapauksessa tulleet talle koululle pitamaan tyopajoja.

Lahdimme takaisin hotellille, ja iltapaivan vietimme nauttien Afrikkalaisista kaupoista!
Tuliaisiakin loytyi mukavasti, mutta viela olisi tuliaisia ostettavana, ehka lisaa sitten Awasasta :)

Thursday day started with a nice breakfast and some freetime. We played some card and enjoyed the sun.

In the afternoon we went to school to keep our workshops, but unfortunately students had gone home so we couldn't keep our workshops today. But luckily we could arrange that we can come to this same school tomorrow, wednesday. Then we will instruct in the morning and in the afternoon.

We went back to the hotel and then we went to shopping. We found some souvenirs and that was nice.

-Annemari